DODDII! Oonki kaivannu tätä blogin kirjottelua iha hirmusesti :) Jes jes jes! Katoin just et edellinen postaus on melkein kuukauden takaa, what?! Kuukaus vierähtäny taas ihan super nopeesti... en tiiä johtuuko se tosta pienestä joulun odotuksesta vai mistä, mutta aika oikeesti lentää ja lujaa! Kerroin edellisessä kirjotuksessa viime leiristä ja että tulossa olis uus leiri, no mun kohalle sitä leiriä ei sitte ikinä tullukaa. Olin niin henkisesti valmistautunu siihen, ja olin varannu eväitä mukaa ja lainasin jopa iskän otsalamppua, niin sitte mut ja 6 muuta käskettiin erikseen vartiotehtäviin leirin ajaks. Tuli ihan pöhkö olo, että mitäs nyt? Olin niin varautunu että lähen leirille, ihan normaalisti, mutta et jäisinki tänne,,, siihen meni hetki että sen oikeesti sisäisti että tänne mä nyt jään tällä kertaa :D Hauskinta oli se, että edellisen leirin jälkeen mun ryhmällä oli pitkä väijyviikko ja sitten oltiinki viikko putkeen väijyssä koska mun vartiopari jäi kanssa leiri ajaks vartioon. Rupes kyllä juttujen taso sekä vireystaso jotain koomasen ja sekopään tasoo :D Sitten ku perjantaina päästiin viikon vartion jälkeen himaan niin oli ihanan helpottunu fiilis. Sitte olikin pitkät lomat tiistaihi asti ja sitte lyhyt väijy ja taas perjantaina himaan. Tollaset viikot tuntuu siltä että kävis vaan kasarmilla kääntymässä, tuntu että voiks näin oikeesti tehä, mutta jos lomat menee läpi, niin voi ilosin mielin lähtee lomille ja tehä itelle kaikkee mielekästä 8) Sen jälkeen tuli piiitkästä aikaa ihan tavallinen koulutusviikko. Vaikak kuinka yritän muistella, niin ei tuu mieleen että millon viimeks on ollu tavallinen viikkoo ... siitä on aikaa. Oli kiva päästä taas ns. itse asiaan, ja harjotella perus spollejuttuja ;) Taas tajuaa että kuinka hienoo ja ainutkertasta tää on! Vaikka ei tuolla joka minuutista tai päivästä tykkää, niin lähes kaikesta kuitenkin nauttii omalla jännällä tavallaan. 

Maanantaina sai laittaa pitkästä aikaa niskaan taisteluvarustuksen, mikä tuntuu joka kerralta vaan kevyemmältä ja kevyemmältä :D Muistaa sillo alokkaana, ku haettiin meidän isot varustesäkit, niin olin että ei moro, miten mä jaksan pitää tota taisteluliiviä päällä. Nyt se on ihan pala kakkua ;) Kun taisteluliivin lisäks on sirpaleliivi ja varustevyö, niin eihän se nyt tunnu missään ennään! Okei, leirin jälkeen kyllä lihakset on vähän hellinä, mutta se kuuluu asiaan :) Eli aamusta meillä oli kamppailukoulutusta. Aluks se ei oikein napannu ku meil oli sitä ekan kerran, mutta nyt se tuntuki ihan erilaiselta. Harjoteltiin muistaakseni pystypaini liikkeitä, mikä oli tosi mielenkiintosta! Meille opetettiin ne liikkeet hyvin ja sitte ku varovasti kokeiltiin niitä, niin huomas et hei, näähän toimii oikeesti! Ei kyllä kamppailusta ikinä mun lajia tuu, mutta en olis varmaan muuten siviilissä ikinä tutustunu tohon lajiin näin hyvin. Kyl joskus lukiossa käytiin pari kertaa jossain karate ja jujitsu tunneilla pyörähtämässä, mutta toi on ihan eri settiä. Tossa jännästi oppii kyllä ihmisen anatomiasta kaikkee, koska meille just kerrottiin että miks tää ja tää tekniikkä on paras, koska tottakai siinä vaikuttaa että miten ihmisen raajat taipuu ja niin edelleen. Varovaisuus ja oikee tekniikka on kaiken a ja o :) Lounaan jälkeen mentii porukalla ottaan ns. kulmat haltuun ;) (kuulostaa niin hyvältä termiltä) Sekä harjoteltiin liikkumista ulkona ryhmissä ja partioittain. Olin missanu juttuja, koska en ollu yhellä leirillä, niin tossa ne tuli uudestaan ja oppi taas uusii siistejä juttuja. Lähes kolme tuntia me touhuttii siellä taisteluvarustuksessa ja pakkasta oli melkein se -20. Ja tuosta :D Ei luojan kiitos tullu kylmä koska oltiin pienessä liikkeessä koko aja ja mitään seisoskelua ei ONNEKS tarttenu tehä :D Sitte siinä harjotuksen lopussa, liikuttiin ryhmänä eteenpäin ja siinä tuli pieni, mutta aika jyrkkä mäki, niin meitsi vetää siinä sellaset lervat ettei mitään rajaa! Ja viel toi varustus päällä ja pakkassaappat niin ei oo mikään maailman kevyin kokemus vetää itteensä ylös sieltä mäen pohjalta. Kaaduin ja yritin päästä ylös nii ei, kaadun heti uudestaa. Yritän kolmannen kerran niin kaadun vieläki uudestaa. Olin et ei voi olla totta :D Nauroin vaan iha sikana ja se vaikeutti myös sitä ylös pääsyä. Jätkät rupes kans nauraa siinä mun takana ja kysy et pääsetsä ylös Korkeila, ja kyl mä sit loppujen lopuks pääsin ylös. Taistelija Korkeila oli vaan 'hieman' lumessa ja aseenki piippu oli dipattu kivasti siihen lumihankeen. Ihmiset kysy et ootko ok, ja juu olinhan mä :D Mietin vaan, että miten mä jossain metsässä pystyn eteneen jos mä kaadun koko ajan tuol lumes. Ainaki handlaan ton suojautumisen ihan supernopeesti ja sit kukaan ei nää mua, että jotain positiivista. Tarttee vähän totuttelua tuolla lumessa liikkuminen, koska on kuitenki iha erilaista mennä maastossa missä ei oo lunta yhtään. Mut onhan tässä aikaa, nyt on vasta joulukuu :P Tulispa jo kesä :D Eihä tuolla kylmä oo mutta silti. Oon samaa mieltä, että onhan se lottovoitto syntyy Suomeen, mutta miks pitää olla näin kylmä. Mun kroppa ei oo tarkotettu tänne kylmään. Mutta täs on aika turha mussuttaa, koska kyllä se talvii tulee aina joka vuos; joskus kylmempi ja lumisempi, joskus taas ei. Ei se talvi mikään yllätys oo... mutta mulle talven tulo on aina yllätys ja tulee aina olemaan :D 

Tiistai koko päivä meniki yhel rakennuksella missä harjoteliin rakennuksessa etenemistä ja kaikkia mahollisia variaatioita. Suurin osa oli kertaava ja tuli siellä uusiakin juttuja. Vaikka kertaaminen tuntu ajoittain vähä siltä, et hei mä osaan nää jo, mut kun noita juttuja tarpeeks reenaa niin osaa unissaan mennä vaikka mihi :P Koska kovassa stressitilassa sen pitäs tulla automaattisesti ettei sun tartte alkaa siinä miettimään, että mites tää nyt menikää... (varsinki jos on yhtä pitkät piuhat päässä kun mulla :D) niin mielummin kertailen paljon ku vaan sen kerran. Ite oon sellanen oppija että opin tekemällä ja tekemällä. Ei sitä uutta kieltäkään opi jos kerran silmäilee kirjan kokonaisuudessaa läpi. Tehtiin harjotuksia 6h ja sitte palattin takasi meidä yksikköö. Oli kyllä väsynyttä miestä .. ja naista. Lihakset uusi ja polvista kuulu vaan niks ja naks :) Syynä oli ky myös se, että mä kävin maanantaina kotona harkkavapailla. Käveli ensin Riksun asemalla ja sit täällä asemalta hakeen pyörää, pyörällä reeneihi ja pyörän palautus ja takasi asemalle ja Riksusta takas kassulle. Kello oli jtn 00 kun pääsin nukkuun ja aamulla oli niin kuoleman väsyny että huh huh! Mut kyl se olis sen arvosta :) Oon elämäni kunnossa<3 Tai ainaki niin full of life olo :) Intissä tulee rasitusta, sitte käyn viel salilla ja nyt futistaki on uuden joukkueen takii enemmän, niin ei voi muutaku tykätä. Mutta ei itteensä ihan piippuun asti pidä eikä saakkaa vetää. Jos kroppa tai mieli sanoo että ei, niin sitte pitää oikeesti välil vaa relaa nii sitte jaksaa taas :) Oon vaan niin innoissani, että nautin lihaskivusta... oon ehkä hullu, mutta kyl kaikki tietää mikä liikuntahirmu mä oon ;D Nyt ja aina. 

Keskiviikkona koittiki yllätysvapaat! En ollu aatellu ottaa vapaita, mutta ku lähes kaikki meidä joukkueesta lähti lomille, niin olin että noh kyl mäki sit lähen! Koska lomapäiviä kyllä riittää loppuajaks ihan mukavasti :P Keskiviikkona ehittii käydä aamusta ampumassa ja sitte putsattiin aseet ja valmistauduttiin lomille lähtöön. Tuntu kyl ihan oudolta lähtee jos keskiviikkona, koska edellinenki viikko oli ollu tosi rikkonainen, mutta kyllä ne lomat aina kelpaa. Ja oli se tosi ihanaa viettää itsenäisyyspäivää himassa ja nukkua ja nukkua ja nähä kamuja. Olin niin onnellinen, kun lähin keskiviikko iltana kamujen kanssa yhelle klubille ja näin yllätyksenä muutaman hyvän kaverin jotka ei asu enää Hämptonis nii kyllä siinä itku meinas tulla. Muutenkin näin melkein kaikki vanhat skoletutut ja muut vanhat kaverit joita on aikasemmi nähny enemmä. Melkein itku tuli! Kaverit on parasta mitä on<3 Ne ei jätä ja niitten kanssa voi pitää hauskaa, aina :) Se ilta meniki tosi nopeesti, mutta meillä oli hauskaa, niinku aina. Tollaset illat on kyllä harvassa, mutta tollasista pitää ottaa kaikki irti :) Himas kyl tajus että miten vuodet menee nopsaa, just oltiin yläasteel ja hengattii torilla ja nyt melkein kaikki on muuttanu ja menny omille teille ... hullua! Nytki tulee melkein itku, koska en mä haluu kasvaa aikuiseks näin nopeesti... ei vielä! Lapsuus on niin lyhyt aika ja nuoruus kans. Kyllä mä oon nuori ja elämä edessä, mutta ku tää menee niin kiitäen että hyvä että pysyy ite vauhdissa! Aikuistua mä en kyllä aio vähään aikaan .. se on ihan outo käsite mulle. Intin aika on nyt ja sen jälkeistä aikaa mietitään kunnolla sitte myöhemmi, vaikka kyllähä se nyt joskus käy mielessä. Pitää elää hetkessä ja nauttia niistä pikkuasioista :) Elämä on yhtä juhlaa ja hymyä täynnä, se on vaan asenteesta kiinni. Eihä kukaan haluu elää elämää murehtien? Ja muistakaa ystävät, ne on teidä kallio<3!

Kohta alkaa tie kohti Riihimäkee! Ens viikolla tiedossa leiri, sitten viikonloppu vartio ja toinen leiri :D Aikamoinen actionpaukkupläjäys tiedossa siis! Vaikka tiedän jo nyt, että siellä hajoo iha kaikki, mukaanlukien minä, (en nyt kokonaan, mutta osittain) niin kaikesta selvitään, kun ei onneks oo hirveen kylmäkää just nyt. Ja toivon että jatkuis tällee leutona 8) Seuraavat lomat onki sitte vasta 21.12 ja sit on ansaittu joululoma ja JOULU<3. Kirjottelen sitte lisää kun tää viestimies Korkeila on nukkunu hyvät makosat unet omassa sängyssä ja on selättäny kooman. Mulla tulee hirvee ikävä mun sänkyä ja tavallista ruokaa lauteselta ja sisällä nautittuna :D heha! Nyt ku on reivattu, pelattu fudista, nähty kavereita, syöty kiinalaista, nukuttu, kuunneltu musaa, katottu leffoja ja tehty vaikka mitä, niin oon valmis kaikkiin haasteisiin!!! Täältä pesee sellanen adrenaliinilataus ettei mitään rajaa!!! Antaa tulla vaa, mä hoidan mä hoidan ;)

 See ya soon, 

xoxo Isbe <3 :)

Vähä pientä hempeilyä tähän loppuun <3: 

ps. hyvää joulun odotusta kaikille muruille :P