Joo-o! Täs ollaan lomailtu pe päivästä saakka ja parin tunnin pääst olis paluu tonne kassulle :) Ekaa kertaa hain lomia ja ne meni läpi. Jesjes<3 Oli kyllä niin mahtava viikonloppu. Se fiilis, ku pystyy hengittään syvään ilman mitään piston tunnetta tai sitä että keuhkot räjähtää ulos. Pystyy tanssii, juokseen, treenaan ja nauraan lattialla ihan kippurassa. Kyl terveenä oleminen on parasta,,, varsinkin tän mun "pienen" episodin jälkeen. Tänä viikonloppuna nukuin la aamuna 1600 päivällä :D joo, uni maistuu ja sillee. Käytiin tossa mun inttikaverin kans su tigerissa vähä reivaamassa (ja on muuten h i a n o mesta, suosittelen, wow!) ja tutustuttiin siel jätkiin ympäri suomee jotka on kans intis. Hauskaa heitellä kaikkee inttiläppää jätkien kans. Ja tossa tajus että huh, tää urakka on jo ihan kohta puolesvälis. WHAT?! Just mä tulin tänne ja aika vaa rullaa 200km/h eteenpäin. Päivät menee nopeesti, samoin viikot. Ja sitte huomaakin, että on jo seuraava kuukausi, hullua :D! Kohta on jouluki,, tai no ei nyt ihan vielä, mutta sekin tulee nopeesti, jos tätä tahtii mennää. Kun kaikki on niin aikataulutettua ja lomatkin menee kaikkee mukavaa ja siistii tehdessä, niin mikäs tässä :) Tykkään olla tuolla armeijan vihreis edelleenkin ja lomilla (kyllä vähän enemmänki ;) ) mutta kaikillahan se menee niin, luulisin. On se kyl mukava mennä back to business taas! Pääsee väijyilemään pitkästä aikaa ja sitten on viikonloppu ja leiri ens viikolla jo. Pääsee kuuleen jätkien hyvää (välil myös aika karskii läppää ;D) ja hihitteleen ja mielenkiintoseen koulutukseen tottakai :)

Niin, mun piti kertoo siitä mun edellisestä leiristä. Homma menikin ihan pipariks sitte! En lähteny sinne leirille koska en ollu ihan kunnolla vielä terve ja rupes tuntuu taas siltä että se tauti olis tullu uudestaan. Lepäilin sitte ke-pe ja menin viikonlopuks väijymään ja siellä olinkin sitte lähes terve. Olin että apua, en haluu sairastella enään, haluun tehä muutaki ku maata vaan punkas, yskiä ja käydä koomassa syömässä parin kolmen tunnin välein. Thank god se on ohi nyt<3 Kaks viikkoo sitten maanantaina oli ensimmäinen päivä kun mulla ei ollu mitään vapautuksia ja olin terve. Nokka nyt vähän vuosi sillon tällön, mutta syksyllä kaikilla vuotaa aina nenä :D Päivä lähti väijylevolla liikenteeseen ja sitte piti olla ihan kunnon koulutusta iltapäivä mutta meillä olikin nyrkkeilyä!!! Olin ihan että, jesjesjes! Vähän oli kyllä varautunu olo, koska rupesin miettiin, että millon viimeks mä oon ees hengästyny tai ylipäänsä tehny jotain urheilusuoritusta.... en ees muistanu. Kamalaa! Tiesin kyl että kunto ei oo missää hyvässä jamassa tollasen sairastelun jälkeen, mutta pikku hiljaa kun lähtee taas kuormittaa itteensä, nii hitaasti mutta varmasti hyvä tulee :) Oon ite hakkaillu säkkiä meidä autotallis nii oli ihan kiva päästä taas pitkästä aikaa hakkailee säkkii ... ja kyl me haikkailtii kyl toisiammeki. Huihai :D Jotkut jätkät veti ihan täysillä, mut onneks päätettiin mun parin kans, et keskitytään oikeeseen tekniikkaan ja ei yritetä tyrmätä toista, se oli hyvä taktiikka! Sain yhen ihan mukavan isku päähän, mutta se oli just hauskaa! En kyl tota rupeis harrastaan, mutta sillon tällön toi on ihan siistii. Ja omaa säkkiä mä hakkaan iha mielelläni ku tulee sellane fiilis. Sitte lähin viel illalla lenkille, en kyllä viittiny juosta koska nyrkkeilys tehtiin tosi paljon lihaskuntoo ja siinä hengästy ihan kirjaimellisesti PALJON! Niin kävelin reippaasti sellasen n. 8km ja tuli tosi hyvä olo. I'm alive again! Aurinko laski ja juttelin mummin kans melkein koko matkan, ehkä yks ihanimmista intti-illoista piiiitkään aikaan 8) Tiistaina meil olikin ihan kunnon koulutusta kokopäivän. Harjoteltiin monia pieniä juttuja, vähän sellasta toimintaleffa matskua. Tai sellaselta hommalta se ainaki näytti :D Tosi hyvä harjotus oli kyllä, ja sitä tehtiin niin monta kertaa että kaikki varmasti ymmärsi ja sisäisti mitä me tehtiin.

Sitten tää ehkä yks huikeimmista inttikokemuksista tähä mennes: JÄIN PANSSARIVAUNUN ALLE!!! :D Ei vitsit että oli siistii!! Mentiin tonne Parolan Panssiprikaatiin ja meil oli kokopäivä siellä ohjelmaa. Käytiin mm. panssarimuseos, päästiin kattelee erilaisii panssarivaunuja ja tutustumaa/käymää niitten sisällä ja päästiin panssarivaunun kyytiinki! Tosi kiva kyllä, että meille järkättiin tollanen mahollisuus, koska luulin etten tuu ikinä kokeen mitään tollasta kun meninkin sitte viestiin enkä Parolaan. Muistan ton päivän aina. Ja on se kyllä hyvä että me tutustutaan eri aselajeihin, ettei oo ihan kuutamolla että mitä noi heebot tuolla toisessa paikassa tekee. Vois olla ihan siistiä jos me voitas opettaa vähä spol-taktisia juttuja niille! Aattelin aluks, että mua pelottaa se panssarivaunujuttu ihan sairaasti, mutta ei pelottanu yhtään. Vähän kyl jänskätti ku sanottiin, että ryömikää kaks kertaa ton vaunun alta. Siel ei ollu juurikaan tilaa ja oli outo fiilis, kun vaunun moottori oli käynnis mut se ei liikkunu mihinkää. Me vaan ryömittiin sieltä alta... ja sen jälkeen sitä mutaa oli ihan joka paikassa. Tuli ihan tarhan kuraleikit mieleen, oi<3 Nauratti vaan koko aja, koska se oli samalla ihan uskomatonta ja huikeeta! Ei tollasta kyllä joka päivä tuu tekeen. Sitte seuraava juttu oli se, että mentiin panssarivaunun telojen väliin jonoon, ja se ajo meidän yli. Se moottorin jyrinä oli tosi vakuuttavaa. Waude-wau! Seuraavaks tuli huipennus! Mentiin siihen telan kohdalle makamaan ja vaunu lähti liikkeelle. Sitte vähän ennen mun päätä, kouluttaja napautti kepillä kypärään ja piti pyörähtää siitä alta pois. Niin mageeta!! Oli kyl ihan voittaja fiilis kun palattiin kassulle panssarivaunu tietäjinä ja monta uutta ja mahtavaa kokemusta rikkaampana. Tätä varten mä tääl oon ja nautin joka hetkestä, se oli mahtava päivä :) Oli vaan outoo koska mulla oli sielt Parolasta himaan matkaa joku 9km, nii olis voinu vaa mennä dösäpysäkille ja käydä kotona. Olis varmaa ihmiset vähä ihmetelly että mis Korkeila hihhuloi :D

Tää viikko oli kyl tosi monipuolinen taas vaihteeks, tykkäsin kovasti :) Koska meillä oli torstaina taas vähän niinkun tällanen erikoispäivä. Meillä oli sotilaskolmiottelu, mis meil oli ammuntaa, harjotus käsikranaatin heittoo ja sellane 3.8km lenkki. Ammunta meni ihan ok:sti, olis voinu mennä paremminki, mutta myös huonomminki. Olin ihan semi tyytyväinen itteeni :) Koska en ees muista millon oon viimeks ampunu,,, siitä on pitkä aika. Käsikranaatin heitto ei oo mikään mun vahvin laji :D Muistan ku eilisen päivän, ku oli meidän alokaskauden toinen leiri ja harjoteltiin sitä heittämistä. Oon iha hyvä heittäjä pesäpallos ja aattelin et täähä on iha piece of cake,, mutta ei todellakaan :D Just sain sen heitettyy tyyliin johki viiden metrin päähän... että jos olis ollu oikee kranaatti nii olis tyttö menny aika hiljaseks. No nyt paransin mun edellistä tulosta ihan roimasti heitin joku 22 metriä ja karjasin viel ku heitin. Jätkät vaan nauro, ku kukaan muu ei karjassu ku ne heitti, mut sit ku mä karjuin nii muutkin alko karjumaan :D Se oli nastaa hommaa! Sit me juostiin ja olin vähä että o-ou, en oo lenkkeilly kyllä vähään aikaan. Tottakai noil pojil oli hirveet skabaa et kuka on paras jne... mutta mä otin vaan iisisti ja juoksin just sillee et tuntu hyvältä ja nautin siitä kirpeestä pakkasilmasta ja auringosta. Hengitys kulki taas hyvin ja juokseminen ei tuntu pitkästä aikaa ees pahalta, mitä ihmettelin kovasti. Olin ihan loppupääs ku tulin maaliin, mutta olo oli ku olis voittanu timanttiliigan kisan :D Voitin itteni ja se oli paras fiilis<3 Taas innostuin illalla lähtee lenkille. Nukuin kyl ylläripylläri taas päikkärit ku palvelus oli ohi ja heräsin lenkille. Reippailin ekat 4km ja juoksin takas ne loput 4km ja sotkusta powerade ja iltapalan kautta suihkuun. Niin loistava olo, kun on taas oma sporttinenittensä, on energinen, pirtee hullu oma itteni ja jaksaa paljon paremmin kaikkia jutsui. Love this feeling!

Perjantaina rakenneltiin jotain radio/puhelin systeemejä,, yhteyksiä tai jotain. Ymmärrsin kyllä sen idean ja näin, mutta en kyllä ihan yksin osais niitä liitäntä hommia tehä. Mutta onneks tuolla on noita jätkiä jotka väntää sitte tälle blondille rautalangasta jos tarve vaatii :D Hauskaa hommaa se oli ja saatiin loppujen lopuks kaikki yhteydet pelaan. Nyt on tollasenkin jutun tehny. Viime viikolla koko kyllä niin paljon taas kaikkee uutta ja jännää,, ja vaan viikon sisällä, että mitä ihmettä! En oo ikinä tienny että viikon aika voi oppia ja kokea noin paljon kaikkea. Nyt se on todistettu sitte :) Lomille oli mukava lähtee! Saatiin laittaa viel karvalakki ja pakkastakki, koska noi palvelusvaatteet rupes tuntuu kyl vähä vilposelta. Ja vielä kun oli ollu kaks viikkoa kiinni viikonloppuväijyn takia, niin hymyilin itekseni lähes koko matkan kassulta Riksun asemalle. Hämeenlinnan asemalla porukat tuli hakeen mua, mut sitä ennen. Just ku astuin junasta ulos, niin joku pikkutyttö, noin 5w sano iskälleen: "Kato iskä, tossa menee sotilasmies!" :D Sen tytön isä sano sille tytölleen jotain, mutta en kuullu että mitä. Sain niin hyvät naurut että huhhuh. Näköjään tää intti on tehny musta sotilasmiehen, käy se näinkin<3

Niin tosiaan, tossa alussa mainitsinkin, niin oltiin Tigerissa ja törmättiin siellä erilaisiin inttipoikiin. Normaalisti puhuu ihan muista jutuista baarissa ja kamujen kanssa muutenkin, mutta siellä me vaan puhuttiin kaikesta mitä armeijassa on. Siellä minä ja mun kaveri vastailtiin niihin peruskyssäreihin: Miks sinä? Minkätakia? Mitä?? :D Naurettiin ja vastailtiin tottakai! Se on vaan jännä fiilis, sitä on vaikee selittää sellasille jotka ei oo ollu intissä, mutta ne jotka siellä on, niin niitten kaa löytää ihan erilaisen tason ku juttelee. Jollain tavallaa löytää olevansa samalla aaltopituudelta ja ymmärtää asioita ihan samallalailla kun mekin. Kauheen vaikee selittää :D Kukaan ei varmaan ymmärrä tästä höpötyksestä yhtään mitään. Mutta tollaselta se tuntuu :) Jännää!!

Puolentoistatunnin päästä lähden karvalakki päässä kohti Hämptonin asemaa ja kohti kassua. Huomenna tiedossa väijyä hyvässä seurassa ja näkee taas tuttui :) Kirjottelen sitte leirin jälkeen JONNE MÄ MUUTEN MENEN TÄLLÄ KERTAA!!!! :D Ei mitään tietoa, että mitä siellä tehdään, mutta kaikki selvii aikanaan :P Mä niin tykkään tästä hommasta<3

Palaillaan taas pian!<3
xoxo, Isbe <3 :)



 Tässä hyvää jammailumusaa teille ja myös mulle, hehh ;)

Viikon diagnoosi: keuhkokuume. BANG! :D Tuli kyllä niin puskista toi tauti, ettei mitään rajaa. Luulin että toi oli ihan jotain normaalia syyskuumeilua, mutta se olikin vähän pahempaa. Viikolla nukuin lähes koko aja, join monta monta litraa vettä ja nukuin taas vähän lisää. On nyt sitte tällanenkin viikko koettu kasarmilla :P

Joo-o, oli kyllä niin hirvee olo kun porukat heitti mut sunnuntaina Riksuun. Tiesin jo lauantaina, että on pakko mennä lääkäriin tuol, ei tästä muuten tuu mitään. Mittari puski sellasta melkein 39 astetta ... olin että terve! Sain varuskuntasairaalasta lääkkeitä ja palveluksesta vapautusta, se tuntu taivaalliselta! Ensimmäistä kertaa koko palvelusaikana, niin mua ärsytti niin lähtee takasin. Aikasemmin ku on ollu kipeenä, niin oon voinu vaa ilmottaa koululle, että oon kipee ja tuun sitte ku oon parantunut. Tuolla on erilainen systeemi ja tällaset jutu hoidetaan tietyllä tavalla aina. Mutta tuolla pidetään hyvää huolta ja jos oot oikeesti kipee niin kyllä sä saat sitä hoitoo. Kaikki tsemppas, että parane pian ja voimia sekä myös autto mua pikku jutuissa. Olisin kyllä niin mielelläni makanu omas sängys himassa ja köhiny siellä keuhkot pihalle :D Onneks olo oli sen verran parempi, ettei tarttenu mennä osastolle tai mitään, vaan pysty tulla kotiin lepäileen. Sitä mä oon todellakin tehny! Sohvan nurkka on ollu tän viikonlopun ehdoton mesta ja elokuvia ja musakanavia on tullu kateltua ihan kiitettävä määrä :) Olo tuntuu nyt lähes terveeltä, mutta jos käyn vaik yläkerras kaks kertaa peräkkäin ja vähän hengästyn niin tulee niin voimaton olo, että oivoi. Tän asian kans ei oo kyllä yhtään leikkimistä. Jos on kipee niin pitää levätä kunnolla ja olla ihan iisisti. Harmittaa kyllä se, että jäi mun futisjoukkueen päättärin väliin ja kamuja en oo nähny nyt pitkään aikaa, mutta kiitos facebook<3 oon pystyny oleen yhteyksissä lähes kaikkiin :) On musta nyt vähän tullu sellanen inttidatis tuol, ku on sairastanu ja kun ei oo väsyttäny niin sitte ensimmäisenä: KONEELLE! :D No, kahen viikon päästä pääsen taas viikonlopun viettoon ja sillon oon varmasti ihan terässä ja valmis vaikka millasii juttuihin! Päivä kerrallaa eteenpäin ja kun nyt lepää kunnolla, niin ei tuu mitään jälkitauteja, eikä tarvi katua myöhemmin, että miksen mä levänny sillon kun mun olis pitäny. Pumpun pitää pelaa, sitte vasta pääsen bardeihin! ;)

Jouduin itse asiassa käymään lääkärissä keskiviikkona uudestaa, kun rupes tuleen oudompi olo taas, sitte sainki antibiootit ja rupes tapahtuun pientä paranemista. Näytin kyllä ihan aaveelta ja puolikuolleelta :D Yhet tyypit sanokin veksissä (varuskuntasairaalassa) että toi taistelija on ihan kuollu, päästäkää se ensin! Mä vaan hajoilin niille, koska tiesin varsin hyvin itekki, että näytin elottomalta. Jos olisin ollu ihan terve ja laittautunu ja joku sano et näyttäsin kuolleelta, niin sitten olisin kilahtanu ja pahasti ;D Samat tyypit sano aina ton saman jutun ku näin ne kasarmilla ja sitte ne kysy yhtenä päivänä, että ootko enää niin kuollu. Olin että en oo :) Hassuja poikia! Meinas kyllä repeillä ton viikon aikana niin pahasti, mutta ei oikeesti pystyny nauraan kun heti rupes yskittään ihan kamalasti ja se nauraminen olis muuttunu tukehtumiseks... että siihen se hauskuus olis sitte loppunu :D Ainoo millon ei alkanu yskittää oli sillon kun itkin. Soitin äitille kai maanantaina tai jtn ja itketti ihan sikana.. Oli NIIIN koti-ikävä, että huhhuh! Kaipasin niin paljon kotiin ja läheisten luo. Pienenä oli niin turvallinen ja ihana olo kun jos oli kipee niin äiti/iskä oli kotona ja sai herkkuja. Aina kuume lähti Tutti Frutti -karkeilla ja jaffalla. Se toimii aina ;) Sillon mulle olis käyny toi tilanne erittäin paljon. Mut mun tupalaiset piti mulle seuraa kun ne pysty ja ruokalassa näki ihmisiä. Neljän päivän vuodelepo autto kyllä hirveen paljon ja onneks sain nukuttua. Voiton puolella jo, here I come, can't wait 8) !

Perjantaina osallistuinkin sitte palvelukseen, mutta rauhallisemmin. Oli kyllä mukava päästä koulutkseen taas mukaan piiiitkästä aikaa, mutta oli kyllä päässä niin kooma olo, että muistankohan mistään yhtään mitään. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin :) Ensin oli asekoulutusta ja koottiin konekivääreitä ja käytiin niitten toimintaa läpi. Olin kyllä niin kuutamolla ja mikä-mikä-maassa :D Yhen asiaan tajuamiseen meni aina joku 5 minuuttia ... tai ainakin tuntu siltä! Sitte ennen lomavalmisteluita käytiin ampumassa paukuilla niillä, se oli SIISTIÄ! Olin kyl tosi ylpee itestäni, koska olin ollu ihan kuutamolla koko viikon ja viikon ensimmäinen ja samalla viimenen koulutus meni hyvin :) Jäi hyvä maku viikosta ihan tollasen pikku jutun takia, mutta niinhän se on. Ihan pienetkin asiat voi tuoda iloo elämään ja niistä pitää osata nauttia. Jotkut ihan itsestäänselvät jutut tuntuu niin pöljiltä normaalisti, mutta sitten kun sattuunkin jotain poikkeuksellista, niin asiat kääntyy ihan päälaelleen. Elämä on jänskää!

Hitaasti, mutta varmasti tästä tervehdytään huippukuntoon taas :) Ensi viikolla mulla on tiedossa pitkä väijy (eli 2 vuoroo viikossa) ja leiriä pitkästä aikaa. Viikko alkaa väijyllä, sitten käydään leirillä ja tuun viikonlopuks takasin väijyyn. Tulee toisaalta rento viikko ja toisaalta rankka viikko. En vielä oikein tiedä millanen leiri on tulossa, mutta eiköhän se siellä metässä sitte viimestään selviä mulle :D Keskiikkoon-torstaihin mennessä olo on varmasti paaljon parempi ja melkein terve. Tää tauti on kyllä sellanen että vaikka tuntuiski ihan terveeltä, niin oikeesti on ihan kunnolla terve suunnilleen viikon päästä. Ootan niin että tää voimattomuus muuttuu voimaks ja väysmys muuttuu pirteydeks :) Kertoilen sitte noin viikon päästä, että missä kondiksessa tää taistelija täällä on, miten väijy meni ja millanen leiri oli tiedossa tällä kertaa :P Pääsee taas kunnolla hommiin, jes-jes :-)

Palaillaan piakkoin,
xoxo, Isbe <3 :)

Livin' it up guys! <3 Nautitaan elämän pikkujutuista:

Varotan jo nyt tän kirjotuksen alussa, että saattaa löytyy normaalia enemmän kirjotusvirheitä, sillä hillun tääl yli 38 asteen kuumeessa, että tuosta :D! Pää ja koko kroppa tuntuu siltä, että se painais tonnin. Ihan perus syys-kipeilyä. Pitäkää mulle peukkui et tervehdyn pian :) Meinaa 2 viikkoo ja sit olis tiedossa taas yks leiri.

Viime viikko oli ohjelmaltaan mun mielestä sopivan monipuolinen, oli sopivasti kaikkee. Maanantaina meillä oli aamusta ohjelmassa kuntopiiriä ja olin iha fiiliksissä (koska olihan kyse liikunnasta<3). Edellinen kuntopiiri meil tais olla e-kauden iha alussa ja se oli sellanen iha mukava sykkeen kohottaja -piiri. Lihakset sai vähä hommia ja pieni hiki päälle. No tää kuntopiiri oli jotain aivan muuta! HUH :D Mun lihakset oli vielä toissapäivänä ihan mukavan hapoilla. Se kesti jtn tunnin ja tehtiin oikeesti joku noin 1000 lihaskuntoliikettä. Tossa oli sitä menoo ja meininkiä! Treenaan kyl itekki aika kovaa ja lähen salilta aina paikat hellinä, koska jos ei tuntuis missää, nii eihä siinä olis mitään järkee. Noh, me alotettiin tekemäl ojentajapunnerruksia, mitkä on tosi raskaita punnerruksia. Näyttää aika easyltä, mutta kun niitä on hetken tehny, nii ei enää paljoo naurata. Jos naistenpunnerrukset tuottaa jo vaikeuksia, niin tota ei jaksa kauaa. Aluks olin sillee, okei, oon treenannu normipunnerruksia että eiköhän tää mee. Jaksoin tehä varmaan joku 4-5 sarjaa niitä ( ja sarjoja oli yhteensä...niin paljon että menin laskuissa sekasin) sit koko kroppa rupes täriseen ja oli niin hapoilla, että naistenpunnerruksetkin tuntu ihan hirveeltä. Minä ja jätkät puhistaan ja ähistään ja liikutaan ku viimestä päivää. Lisäks siinä oli juoksua, hindukyykkyjä (jotka on tosi hyviä, kannattaa testaa joskus), vinoja ja normivatsoja, ylä-ja alaselkiä, kylkiä, kyykkyjä ja yhdistelmä liikkeitä näistä edellisistä. Raskaampaa teki viel se, että aina kun suoritettiin joku sarja, niin piti pysyy hyppelemällä kokoaja liikkeessä, olin et apua!!! Mut nyt jälkeenpäi ku mietin, niin jos olisin pysähtyny liikkeitten välissä, nii eihä koko hommasta olis tullu yhtään mitään :D En oo ikinä vetäny noin paljon liikkeitä ja noin hapottavaa treeniä tunnin sisään. Ja sitä hien määrää ... mm-m... kun pääsi suihkuun, niin tuntu et oli taivaassa. Siinä ku oltiin suorittamas vikoi liikkeitä ja olin iha litimärkä tukkaa myöten nii jätkät oli vaan sillee :" Miten voi hikoilla noin paljon?" Vastasin vaan, et voi kuule hei, h e l p o s t i ! Normaalisti vetää kuntopiiriä topissa ja shortseis, niin sama verkkarit päällä ... niin lopputulos on aika kosteahko. Mutta ton jälkeen oli tosi loistava fiilis vaikka olikin ihan kuollu; jaksoin tehä kaikki liikkeet, vaikken ollu aina hirveen nopee ja pysyin jätkien perässä ja selvisin. Siihen nähden pysyny iha hyvässä tikissä, vaikka perus treeniohjelma on iha sirpaleina intin takia ja futistreeneissäkää ei oo pystyny käymää. Mutta kannellaan ja nostellan hirveesti juttuja taistelukamat päällä (ja välillä juostaankin) niin kyllä siinä pysyy lihakset hereillä. Sitten kun kotiudun niin alkaa kyllä sellanen reeni ettei mitään rajaa! Can't wait 8)

Loppu ma-päivä ja tiistai kerrattii vanhoja juttuja mitä oltiin opittu edellisviikolla. Kertaushan on opintonjen äiti, vai miten se vanha kulahtanu sanonta meni. Ja huomas, että muisti juttuja paremmin ku ne teki moneen kertaan ja kun oli sellasia jotka ei ollu syystä tai toisesta mukana aikasemmissa koulutuksissa, niin niitä sai neuvoo ja opettaa vähäse. Sitten oltiinki jo viikon puoles välis ja oli ampumista. Mun mielestä ne meni ihan ok:sti. Oon aina pelänny, että mulla tulee häiriö aseseen, ja oon sitten ihan paniikissa. On meille se häiriönpoisto opetettu, mut en uskonu et joudun sitä ikinä ite käyttämään. Yhtäkkii rynkky meni jumiin ja olin et great. No, tein sen häiriönpoiston ja kouluttaja oli siin vieressä, jäiks. Sain sen onneks taas pelittämään ja sain jatkettua. Vähän pelästyin kyllä, että what's happening?! Tää kun oli ohi niin mulla alkokin taas väijy, joka oli ke-pe, eli lyhyt väijy. Olihan se kiva, et kun väijy loppu pe, niin päästiin melkein heti lomille (vaikka sato vettä kun ... kaatamalla :P)

Väijyssä olo oli tosi jees ja aika menee siel nopeesti. Ja meillä on hyvä porukka siellä ja kaikki tulee toimeen kaikkien kaa, nii no probelm! + meidän esimiehet siel on mukavia ja niiltä voi aina kysyä jos tulee joko jtn pientä tai isompaa probleemia. Ilma ei kyl suosinu, perus syksy että sataa vaan koko aja ja kaikki vaatteet on märkänä ja kengistä tulee vesi läpi :D Vaikka kuinka lankkaisin mun maihareita, niin kyllä se vesi jossain vaiheessa löytää tiensä sinne mun kuiviin sukkiin. Onneks on kuivauskaapit ja patterit <3. Tuntu kyllä tosi oudolta olla vaan 2 ja puol päivää tuolla, kun viime kerralla oli sen 10 päivää ja tuntu et seki meni sillon suht nopeesti. Tossa 10 päivässä sai kyl niin paljon harjoteltua noita juttuja, että nyt oli ihan vanha tekijä-olo. Mutta ei se todellakaan mee niin, vasta sitten voin sanoo että oon vanha tekijä, kun on viimeset väijy-vuorot edessä :).

Niin tosiaan on nyt kipee. Mulla oli to-iltana vähä outo tunne kurkussa ja rupesin pikku hiljaa yskiin ja aattelin et ei täs mitään. No, pe kun tulin kotiin niin aattelin lähtee salille, mutta meinasin yskii keuhkot pihalle niin äiti sano ettet kyl lähe ja iteki olin sillee että juu ei, nyt jää kuntoilut väliin. Lauantaina oli sitte taas vähän kipeempi olo ja sit se kuume nousiki. Mutta en oikeesti kässää, siivilissä saatan olla flunssas/nuhassa ehkä sen kerran vuodessa jos sitäkään. Nykyään kuumettakaa ei oo niin usein ku pienempänä, viimeks joku 2 vuotta sitten,,, muistaakseni. Nyt tuntuu, että oon joka kuukausi köhiny tuolla ja kurkku ollu kipee. Jos nään että joku yskii ja ei laita kättä suun eteen, niin tuun varmaan siitä jo kipeeks :D Siltä tää rupee ainaki tuntuun! Mulla on normaalisti hyvä vastustuskyky, mutta tuolla kun on tiettyä pientä jännitystä ja stressiä, niin tottakai kroppaan iskee paljon helpommin kaikki virukset ja pöpöt. BLÄÄH! sanon minä. Kun oli koulus niin pysty vaan jäämää himaan sairastaan ku oli ilmottanu koululle, mutta tuolla on vähän erilaiset säännöt. Huomenna mun on kyllä mentävä lääkäriin, koska tää olo ei lähe muuten millään pois ja haluisin sinne leirille päästä kuitenki, ku viimekski oli tosi tosi kiva leiri! =) Hope for the best!

Oli kyllä niin uskomatonta nähä kun vanhat spollet kotiutu viime to. Mitä ihmettä, TJ 0, oikeesti, ette oo tosissanne?! :D Ne oli ihan fiiliksissä ja hehkutti vaan ja näytti kaikille, että on enää vaan näin vähän jälellä. Itelle ei tullu mitään nyyh-oloo, et mäki haluun. Rupes vaa tos viikol miettii, et jokaselle saapumiserälle koittaa se viimenen aamu, tavaroiden palautus ja portista ulos käveleminen. Samanlainen fiilis oli sillo, ku vuotta vanhemmilla oli yo-juhla, ja olin ihan että wow, mä, minä! oon ens vuonna tuolla. Sitte koitti se hetki, kun saatiin ne todistukset ryhmänohjaajilta ja painettii lakki päähän niin se tuntu uskomattomalta. Siinä sitä oli, onnellisena ja sairaan ylpeenä. Ylioppilas, yeah!!! Fiilikset heitteli onnellisesta haikeeseen. Voin vaa kuvitella mikä se fiilis on sillon ens vuoden maaliskuussa. Aina on ne jotka siellä joutuu kattoo ku muut kotiutuu ja aina on ne jotka lähtee himaan hehkuttaen. Kyllä voin jo nyt sanoo, että sillon NIIIIN juhlitaan ja otetaan ilo irti. Sellanen kokemus on ollu jo tähän asti että oksat pois! :)

Palaillaan taas intin ihmeelliseen maailmaan,
xoxo, Isbe<3 :)

Sopiva fiilistelybiisi tähän pimeeseen ja kylmään syksyyn: (pst... Calvin Harris vaa tekee hittii hitin perää<3)