Back to basics! Viime viikko alko uintitestillä. Kerroinki jo edellisessä postauksessa, että se uimapuku oli niin Baywatchia kun olla ja voi! Se oli kyllä erityisen hupaisaa, kun siellä on joku 45 jätkää speedoissa ja 4 tyttöö baywatch-uikkareissa. Jätkiäkin nauratti kyllä, mutta meitä nauratti enemmän. Nyt on sitte kokemusta rikkaampana ja tietää, että miltä tuntuu olla Baywatch Babe :D Uintitesti oli aika easy ja olin erityisesti ylpee mun selkäuinnista. Osaan uida hyvin ainoastaan tota perus sammakkouintii, mut en tiedä, että onko toi Olympialais-uintien kattelu antanu mulle jotain extravoimia. Ehkäpä. Uinti on kyllä kivaa ja varsinkin kesällä rannalla kavereitten kans hyvässä seurassa, mutta onneks ei tarttenu sukeltaa. Sillä siinä vaiheessa mä sanon että TERVE! Jos mulla menee vähänkin vettä nenään niin tulee sellanen olo että hukun. Rannalla olo on parasta ja sukeltaminen ei, koska A) meinaan hukkua aina ja B) näytän vedessä joltain epilepsiakohtauksen saaneelta hylkeeltä. Uinnin jälkeen oli kyllä freshi ja hyvä olo. Itelle uiminen tekee tosi hyvää kropalle ja varsinkin nivelille. Ei vaan jostain syystä tuu käytyä tuolla uimahallissa, kylpylässä sitäki enemmä :D Uinnin jälkeen mietittiin just tyttöjen kans siellä, että joku Aqua Zumba vois olla tosi siistiä! Ihan pelkästä uintitestistä tuli mieleen kaikenlaista ja rupes miettiin että hei, mä voisin alkaa käydä uimassa. Kattoo sitten, että miten ton toteutuksen kanssa käy. On niin paljon kaikkia asioita mitä haluis kokeilla ja ne kuitenkin jää vaan ajatuksiin, mutta tuolla tajuaa, että se ei hirveetä puristusta vaadi että lähtee ajatuksen sijasta tekemään. Kokemukset tekee elämästä rikkaampaa.
BUM BUM! Viikon kohokohta oli taistelihan perustutkinto, missä testattiin kaikkia asioita mitä ollaan tuolla opittu kuukauden aikana. Se jännitti hyvällä tavalla ja ei tullu mitään paniikkia. Tsempattiin toisiamme ja heitettiin hyvää läppää, niin ei siinä voi tulla paniikkia. Meni vaan niille rasteille silleen, että moro mitäköhän tästäkin tulee. Mutta loppujen lopuks testi tuntu siltä, että se ihan hyvin. Muutamis kohissa olin todella ylpee itestäni ja veri pumppas suonissa ennätystahtii, mutta jossain kohissa iski pieni ärsytys kun ei menny ihan nappiin. Mutta tiesin lähes aina, että mikä oli menny väärin, niin kun sain palautetta, niin muistan tästä edes aina ne kohdat jotka mokasin. Virheistä oppii, tai mä ainakin opin :D Sen tiedän ite, että kun mulla oli ma-ti välisenä yönä päivystysvuoro, niin se vei osittain vähän mehuja pois. Parhaani kuitenki yritin ja kaikkeni annoin, että sen jälkeen oli hyvä lähtee ilosena ja väsyneenä takasin tupaan. Sinä päivänä huomasin ja tajusin, että hei, mä oon oppinu ihan sairaan paljon kaikkee sellasta mistä en oo edes ikinä tienny. Tuli pieni äijä-olo, kun meni niitä rasteja eteenpäin ja sykki vaan paikasta paikkaan. Yhtä frendiä lainaten: "Siellä se Iisa on sotimassa." (oot ihana enkelityttö<3)
Loppuviikko olikin vähän rennompaa settiä. Paitsi meillä oli nyt marssi II. Joka oli joku noin 12km. Luulin aluks että tästä tulee tosi tosi rankka marssi, mutta ei. Kun marssittiin ekal kerralla se 5km niin se tuntu aika tuskaselta mutta tää ei tuntunu ees pahalta. Kun pitkän kävelylenkin olis vaan tehny, no problem. Tottakai, kroppa on tottunu siihen että kannetaan niitä lisäkiloja mukana all the time ja siihen, että kävellään paaaaljon. Vasta nyt oon ruvennu tottumaan tohon kävelyyn. Kun en oo mikään himokävelijä ja askel on muutenki aika pieni, niin aluks kävely tuntu oudolta. Pyöräilen tai juoksen ympäriinsä siviilissä, niin pitkät kävelymatkat tuntuu oudoilta. Kävelyihmisille toi on erittäin jees. Kävely on ihan kivaa, mutta oma tahti, iPod ja ite valitsemat reitit, sitten mä kävelen ihan mielelläni. Mun oranssi Lol-pyörä<3
Intin kuntorata! Voiko enää siistiimpää liikuntamuotoo olla. Hyppyjä, loikkia, ryömimistä, juoksua, kiipeilyä ja vaikka mitä. Onhan se raskas mutta ihan sairaan hauska :D Tuli heti mieleen se Uuno armeijassa leffa, missä se menee sitä rataa. Mentiin se pareittan läpi ja ai että me naurettiin. Jotkut osiot näytti niin ylitsepääsemättömiltä, mutta se oliki vähä helpompi. Yhtä osioo en päässy, missä piti hypätä sellaselle korkeelle pöydälle ja vetää ittensä siitä yli, mutta kyllä mä siitä vielä yli joku kerta pääsen ;) treeniä treeniä vaan! Siel radal vois ruveta käymään säännöllisesti vähä pomppimassa. Sen jälkeen me käytii nyt VASTA ekaa kertaa kuntosalilla. Siel oli just ihan hyvät laitteet, että sielläki alan käydä kun jaksaa ja on sellanen fiilis että jaksaa sykkiä vähän extraakin päivän päätteeks. Koska on niitä päiviä jollon on ihan puhki ja tekis mieli nukkua 24/7, mutta sit on niitä päiviä, että virtaa riittää ja haluaa vähän pumpata paikkoja. Mutta kyllä mun oma naistensali on paras sali ;) Tästä alkaa intissä kuntoilu ihan varmasti!
Ja humps! Yks viikko onkin taas pulkassa :) Jännän nopeesti menee aika; päivät, viikot, kuukausi! Vastahan mä astuin palvelukseen ja ens viikon perjantaina onkin jo vala. Ei voi olla totta! Musta tulee viestimies, hihiii! Tässä pitäs jo pikkuhiljaa selvitä, että kuka menee minnekin ja kuinka kauan tuolla loppujen lopuks sitten on. Se on tällä hetkellä ainoo asia mikä tuottaa perhosia vatsan pohjalle, muuten on ihan normifiilis. Ens perjantaina pitää olla valassa tosi särmä ja aion seisoo NIIN ylpeenä siellä et taivas ei oo ees rajana! Läheiset tulee sinne kattoon, mikä tekee siitä vielä hienompaa. Mutta en oota ainoastaan valaa vaan Weekend Festivaalia! WOW WOW<3 Perjantaina kun pääsen heti porteista pihalle niin lähden mun parhaan frendin kans festareilla tsekkaamaan vähän tota David Guetan ja Skrillexin settiä. Mun mieli on jo niin ens lomissa, että nyt pitäs vähä skarpata ja keskittyä ensin tohon ens viikkoon, mutta eiköhän mun todellisuus vaihdu taas kun pääsen Riksuun. Ainakin se on tähän asti menny niin, ja uskon et jatkossakin.
Nyt kello rupee näyttämää kyllä niin paljo, et voisin mennä peiton alle. Hyvä fiilis, erittäi hyvä fiilis. Mäkkiruoka, koti-ilta, sali, bailaus, futis, musiikki, nukkuminen, frendit, nauraminen jne... lomat on ihania muun muassa näiden juttujen takia. Arvostan joka kerta ihan eri asioita kun pääsen lomille. Tuntuu, että oon kasvanu hirveen pienen ajan sisään henkisesti tosi paljon. Jostain asioista ajattelee ihan eri kantilta ja välillä tuleekin itelle outo tunne, että mites mä nyt tälleen ajattelen, mutta se on sitä kasvamista. Kyllä toi armeija on se mun paikka tällä hetkellä. Ei oo kaduttanu että oon tohon leikkiin ryhtyny ja on ollu hirmusen hauskaa tuolla. Ja tää on once in a lifetime chance! Kattoo mitä kaikkee siistiä ens viikko tuo tullessaan. Intti-iisa vauhdissa taas =)
Seuraavat tunnelmat kirjottelen sitten ens viikonloppuna, kun bailaukselta ja nukkumiselta kerkiän ;) Kiitos vaan Davidille, että tuut just sinä päivänä heittään keikkaa, meitsi tykkää :) ja ps. oli ihana nähä taas teitä tuttuja tuol kaupungilla ja ihan sattumalta kotimatkallaki. Ette ees tiiä kuinka tärkeitä ja ihania ootte<3 hih!
Tän tahdissa kohti ens viikkoo 8) :
Palaillaan, xoxo, Isbe<3 :>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti