Vuos lähteny vauhdikkaasti käyntiin, oi kyllä :D! On ollu väijyä, toiminnantäyteistä koulutusta ja uudet alokkaat saapu meidän keskuuteen. Oli kyl hulinaa ja vilskettä! Ite olin kyllä väijyssä sillon ku ne tuli, mutta oli outoo tulla takasi tupaa ja huomata et siellä oli 6 uutta naisalokasta. Mietittiin, et kyllä niitä varmaan pari kolme tulee näin talvella, mutta niitä tuliki noin monta :D Hieno homma, että naiset hakeutuu tänne, se on erittäin jees ja suosittelen. Ollu kyllä vähän outoo kun alokkaat juoksee ympäri ja ämpäri tuol kassulla ja opettelee juttuja kun me ollaan " vanhoja tekijöitä". Yks päivä ku pesin illal hampait vessassa niin tajusin, että me, me spollet, ollaan seuraavat jotka kotiutuu. Siinä meinas kyllä mennä hammastahna vähä väärään kurkkuun :D Niinhän se menee, että on aina ne jotka kotiutuu ja sitte ne jotka astuu palvelukseen. Aika on lentäny kyl ihan siivillä ja eihän tässä oo palveluspäiviä jälellä kun 52! Tällä lyhyellä matikalla laskettuna se on sellanen puoltoista kuukautta. No way :D! Mun huoneen yhelle seinälle on maalattu liitutaulumaalilla sellanen taulu johon mä aina laitan lomilla TJ-luvun ja sitte aina korjaan sitä. Huomasin että siinä on viel Tj75 joten pitääki muuttaa se ennen ku lähen illalla takasi kasarmille :P EI kyllä nyt huvittais ku mut on vallottanu pieni flunssa, ja kaiken huipuks mun ääni on lähteny melkein kokonaan, että hell yeah :D Kuulostan ihan joltain vanhalta naiselta joka on polttanu vähintää 30 vuotta röökiä. Tulin vaan aina kipeeks kouluski kun alotettiin se taas syksyllä, tai jos menee uuteen paikkaan tai tulee palion uusii ihmisiä niin mun kroppaa on sillee : hyi, uusia bakteereja! ja oon sitte aina kipeenä, mutta vitamiineja ja kasviksia oon tässä vetäny koko viikonlopun että olis paree pysyy loitolla ;) Ja meil olis leiri ens viikolla, että haluisin mennä kyl sinne! Outoo sanoo, että haluun mennä leirille... vihaan sitä... mutta haluun olla mukana aivan kaikessa mitä me tehään tuolla, koska se loppuu vähän ajan kuluttua ja sit ei pääsekää enää sykkimään :)

Meillä lähti vuoden 2013 ensimmäinen viikko vähän rikkonaisesti käyntiin kun siinä oli uudenvuoden vapaat ja sitte vuoden ja puolenvuoden miehistö kotiutu. Meillä ei ollu juurikaan omaa ohjelmaa kun autettiin varustevaihdossa henkilökuntaa ja sitte valmistauduttiin uusien tuloon seuraavalla viikolla. Sen viikon erjantaina meillä olikin sitte ihan normaali koulutuspäivä jossa kertailtiin e-kauden voimankäyttö juttuja mikä oli tosi jees, koska siitä oli vierähtäny yllättävän kauan ku oltiin tehty noita juttuja, joku pari kuukautta, hui! Se viikko meni kyllä nopeesti ja oli ihan erilainen viikko ku mikään aikasemmista. Se oli mun mielestä ihan liian rentoo ja lällyä :D tai kun oli tottunu siihen että meillä ainaki on n. 3 kertaa viikossa liikuntakoulutusta ja sitte ollaan taisteluvarustuksessa sekä aamupäivän-, että iltapäivän koulutus, niin energiaa riitti yllättävän paljon ku palvelusaika loppu. Sillo on iltasin iha sika jees käydä salilla hikoilemassa tai käydä tekemässä mukava lenkki raikkaassa pakkasilmassa varuskunnan ulkopuolella. Talvella juokseminen ei oo mun lempparijuttu, mutta jos sitä pakkasta ei oo hirveen paljoo miinuksen puolella niin sen kestää just ja just. Iso miinus oli se, että koko illan yski niin kovaa, että hyvä ettei keuhkot tullu pihalle. Mut kyl siinä uni tuli mukavasti ku oli käyny ulkoilemassa ja saanu hien hyvin pintaan :)

Sitte tuli maantai 7.päivä ja intoa puhkuvat alokkaat saapu kasarmille ja meitsi lähti ryhmänsä kanssa aamusta väijyyn. Siitä asti onki ollu kunnon actionii meidän tuvassa ku alokkaat juoksee ohjatuissa aamutoimissa ja ite yrität sielt jostain välistä mennä vessaan ja keräillä ittees yön jäljiltä. Kun ei se oo mikään oh-la-la elämys herätä huutoon :"ESIKUNTAKOMPPANIASSA HERÄTYYYYS!" Voishan  sitä laittaa kännyn soimaan vähä ennen, mutta kyllä mä nukun kaikki vähätki minuutit mitä vaan saan :D Se on ollu kiva huomata, että noi tytöt on ainaki tullu hyvällä asenteella. Ja mä sanoin jo heti ku tulin meidän tupaan, että multa voi kysyä ihan mitä vaan, että mä neuvon, autan ja annan hyvii vinkkejä. Just ask me. Sitä en ymmärrä et jotkut vaa nauraa, kun ei se oo mitään sulta pois jos autat, kun tiiät että mikä toimii ja mikä ei. Pidin tos yks päivä koulutuksen tytöille aiheesta kenkien lankkaaminen, ja hauskaahan se oli :D Ei kyllä yhtään harmittanu ettei ne laittanu mua spol-aukkiin, vaikka nostan hattua kyllä kaikille siellä olleille ja jotka sinne pääsee :) mutta noi miehistö hommat on mun juttu, mä hoidan sen puolen ;) Muistaa itekki ku oli ihan pihalla sen ekan viikon, mutta sit toi homma alko sujuun. Nyt noi päivät vaa rullaa eteenpäin ja oho, sit huomaakin et päivä on paketissa; ottaa pienet päikkärit (tai sitte nukahtaa ja nukkuu sellaset 5h päikkärit ja herää iltavahvariin :D), kattoo leffan, menee iltavapailla käymään tai sitte lähtee käymään salilla tai juoksemas. Sotkukin on ihan kiva paikka joo, mutta muistan että p-kaudella se mätön syöminen lähti ihan käsistä, sieltä vaan osti vaikka ei tehny ees mieli mtn mässyy. En normaalisti siviilissä syö hirveesti herkkuu ja mättöö, mut tuol on yheski viikossa menny joku 3 suklaalevyy joskus EI MORJENS :D! Jos olis oma jääkaappi tuol tuvas tai joku minikeittiö, nii vois tuoda kaikkee rahkoi ja salaatteja tai tehä vaik. Onhan se superhelppoo mennä sotkust ostaa jtn,  mut loppujen lopuks hedelmät ja kasvikset on NIIIN paljon parempia ku mikään mättö. Paitsi, suklaa nyt on yksi ja aivan ehdoton poikkeus ;) heh! Sitte oli ihan normaalit to ja pe ja viikonloppu meni kasarmilla tällä kertaa. Sitte ku maantaina meidän ryhmä tultiin vapauttamaan niin kaikki ootti ja puhu että jes pe päästäänkin jo lomille, jeejee! Oli ihan sairaan kylmä vknlp ja viikko, hyi ja hrhh! Kaikilla oli ripset ja kaikki ihan umpijäässä. Sen viikon koulutus olikin kyllä melkein sisätiloissa; taistelua rakennuksessa, liikuntakoulutusta jne. Plus, että käytiin ampumassa piiiitkästä aikaa! Se oli tooosi jees :)  Meillä oli sellaset lähiammunnat ja huolimatta siitä että oli tosi kylmä, niin mun liipasinsorimi toimi tosi hyvin. Reikiä tuli tauluun kiitettävästi ja vielä hyvä kunnon kasa, olin tosi onnellinen! Oon kehittyny ihan sikana tossa ampumisessa ja tähtäämisessä. Pikku hiljaa asioita voi tehä nopeemmin ja tulokset on yhtä hyviä kun aikasemmin. Kyllä harjotus tekee mestarin ;) Sitten koitti lomille lähtö ja kahen viikon kiinniololle sanottii että kiitos ja näkemiin :P joku ryhmä sinne aina jää kiinni, mutta tällä kertaa se ei ollu meidän ryhmä heh ;) Viikonloppuna rentouduin ja käytiin syömässä ja nukuin :D perussettii<3

Palasinki sitte lomilta vasta maanantai-iltana ja kaikki jo nukku tuvassa ja kuulu kiva röhinä, pöhinä, kuorsaus ja kaikkee siltä väliltä :D siinä kyllä vähän hymyilytti ja yritti olla mahdollisimma hiljaa, mutta kolisuttelemiseks se meni, sitte vaan punkkaan, kuulokkeet korvaan ja aamulla heräät niin että se iPodi on sun posken alla ja se on päällä ja poskessa kivat painaumat, go Iisa go! x) Tiistaina oli normaalikoulutus päivä ja meninki väijyyn jo tiistana, kun normaalisti vasta keskiviikkona. Väijyssä olo  on kyl jees, tykkään olla siel, nii se ei nii haitannu. Olinhan sillo joskus aikonaan 10pv putkeen ;D että se alko jo pikkasen painamaan! Toissapäivänä päästiin lomille TAAS <3 ihanaa... ja sillon mun olo oli jo hieman kipeä ja nuhanen ja yskitti, mutta aina voi lähtee hyvän ystävän luo stadiin juhlimaan. Lopputulos: tukka oli moshaamisesta iha takkunen, ääni lähteny ja nukuttii se 3h kun kamu lähti töihin ja mä tulin takasi hämptoniin, mutta hauskaa oli :D ja ah, stadi on niin best!

Nyt oon tääl peiton alla, kaulahuivi kaulassa ja kurkkupastilli suussa ja pohdiskelen tässä, että ens viikolla olis parin päivän lieri ja meitsi on vähän niinku puolikuollu, ettei tää nyt kauheen hyvältä näytä. Haluisin niin tehä vaikka mitä, mutta meillä on vaan yks terveys, niinkun rakas-iskä sano mulle tänään :) Ja se paraneminen vaan venyy ja venyy jos asialle ei tee mitään! Koittakaa hyvät ihmiset pitää ittenne terveenä ku kaikenlaiset pöpöt jyllää tääl! Ja pitäkää peukkuja että mä paranisin pian ja että helmikuusta ei tuu mitään tappokylmää koska sitte mä vaikka kävelen Kreikkan lämpöön :D Oikein hyvää helmikuuta kaikkille ja kirjottelen sitte taas jossai välis ;)

paranemisen toivossa ja hyvää fiilistely musaa<3:

Tän biisin muuten bongasin ku inttikamu linkkas tän faces :D mul on niin ikävä mun jo kotiutuneita inttikamuja, miss you guys! :(


Palaillaan taas,
xoxo, Isbe <3 :)

MÄ OON VOITTAJAAA--AA---AAA!!! Tättärää sanon minä ;D Mä selvisin kahesta leiristä, eli toisin sanoen yheksän päivää metässä ja kahesta vartiopäivästä, mikä nyt on iha iisibiisi :) Aattelin oikeesti että tapahtuu niin megamultihajoaminen, mutta sit ku koitti SE perjantai; ravistelin metsäpölyn jaloista, laitoin kaapin kiinni ja tepastelin ulos varuskunnan porteista ja KOTIIN<3! Oli sellanen fiilis, et olis tehny mieli juosta ja liukua polvillaa :D Mut valtas niin euphorinen tunne, etten oo tuntenu sellasta varmaan ikinä. Jälkeenpäin toi tuntu ihan helpolta ja eihän toi ollu ees paha nakki, mutta kun rupee oikein tarkkaan muisteleen noita leirejä, nii eihän se aina hirveen nautinnollista ollu kyllä! Tottakai, sit ku tollaset rutistukset on ohi niin kaikki tuntuu maholliselta ja helpolta. Mutta ei sitä olis iha heti jaksanu kyllä uudestaan perään, myönnetään myönnetään ;D Se että sain nukuttua yllättävän hyvin molemmilla leireillä, niin se on aina erittäin jees. Ruokaa mä syön tosi niukasti noil leireillä, ku se ei mee vaan alas, rupee yököttään ja blööh (kyllä te tiiätte!) Mul oli toisella leirillä kaks protskupatukkaa mukana ja se riitti mulle ihan hyvin, vaikka jätkät oliki ostanu tyyliin jollain 20-30 eurolla eväitä sinne ja veti vaan energiajuomii ja suklaata ja karkkii namaarii. Kannettii reppui telttapaikalle ja sit kysyin et: "Mitä sul on täs pikkurepus ku tää on iha täynnä!" "Mä ostin vähä eväitä :D" Joo-o, mä huomasin! Mun iso reppukaa ei paina noin paljoo. Kyl mä ehkä aluks katoin vähä kateellisena, mut mä palkitsen itteni sitte leirien jälkeen suklaalla ja cociksella ;) aiai! Mutta onnistumisilla ja naurulla on iso vaikutus noissa leirien kulussa ;)

Camp 1

Maanantai-aamu, fiilis: yllättävän hyvä. Koska sain pakattua kaikki hyvin su-iltana ku palasin kassulle. Ainoo mitä pelkäsin on se, että kuolen tonne kylmyyteen, mutta kyllä vaatteita oli sitte ihan tarpeeks ja suht koht lämpimästi loppuje lopuks :D Kun lähettin autoilla kohti leirii nii autos oli ihan hyvä tunnelma, radiosta tuli hyvii biisejä ja lumine maisema oli ihan rauhottavaa. Aattelin, et hei, ei tää oo yhtään paha ees, piece of cake. Noooh, kyl ne tuntemukset sitte vähäse alko muuttuu mitä kauemmin oltiin leireilemässä :D Toihan leiri oli siis vuoden ja puolenvuoden miesten loppu sota. Me spollet tehtiin iha perus vartiojuttuja, meidän hommia meidän hommia ;) Muilla joukkueilla oli enemmän actionia, koska tää oli meille tavallinen leiri lähes tulkoon. Olisin oottanu enemmän toimintaa, mutta tuli siellä muutamia ihan mukavan yllättäviä tilanteita. Aika perus settiä muuten! Vaihettiin kahen päivän jälkeen paikkaa johonkin suuntaan, ja parasta oli se, että saatiin nukkuu leirin kaks ekaa yötä SISÄLLÄ! Niin, sisällä! Mä en aluks uskonu, koska luulin et se oli joku huhu, mutta sit ku vietiin kamat sinne niin olin että c'mon, voiks tällasta sattuu. Olin ihan happy happy :) Ja ihan ihme oli se, että ekana yönä meidän ryhmä sai nukuttuu joku 11h ja oli ehkä pirtein herätys koskaa, oli vahva ja levänny olo, noin pitäs olla aina. Mutta ei siihen kannata tottuu koska seuraavat unet valvottiin ja sitte seuraavat unet oliki katkonaisia. Vaikka tuol leireillä nukkuminen onki aikamoista säätöä, niin sain nukuttuu yllättävän hyvin ja sikeesti. Mulla on kyllä niin taivaallisen loistavat unenlahjat ettei mee kauaa nii meitsi on jo höyhensaarilla :D Kiitos näistä geeneistä iskä ja äiskä<3 Se on naps vaa ja meitsillä sammuu valot! Oli kyl hauska ku mulle sanottii yks päivä että olin yöllä alkanu huutaa teltäs jotain:" MITÄ, MITÄ, MITÄ TAPAHTUU?" Kipinämies oli kuulemma ollu vähän että öö, onks tolla kaikki kunnossa. Kun kuulin tosta mun öisestä lörpöttelystä niin nauroin vaan ja sanoin et joo ei oo eka eikä vika kerta ku puhun unissani :D On pojilla ollu varmaa hauskaa ku ne on saanu sydärin ja luullu et on ollu joku hälyytys, mut mä se vaan olin, ups! Heh. Oli kyllä taas juttujen taso ja vireystaso sellanen etten täällä enempää kyllä kerro ;D Mutta hauskoja ja perus jätkien juttuja (you know), jos tiivistän ne tolleen muutamaan sanaan. Porukan kaa tulee jo niin hyvin juttuu, et ihan ku olis tuntenu ne kauemmin ku vaan puolisen vuotta, mutta tuol on niin tiivistä koko ajan ja koetaan juttuja yhessä samassa porukassa nii ei mikään ihme että siellä tulee kavereita ja juttu lentää :) Pakko sitä on aina hehkuttaa, mutta meidän spolle-joukkue on kyllä kultaa ;) Toi leiri meni kyllä melko nopeesti, ku vaihdettiin paikkaa ja kamoja kuskaattiin ympäriinsä. Ne pari ekaa päivää tuntuu kaikista pisimmiltä, mutta kun siihen rytmiin sitte pääsee niin aika vaa rullaa eteenpäin ja oho, sit ollaanki onnellisina ja väsyneinä matkalla kohti koti-kasarmii! Maanantaina lähettii ja perjantaina tultiin takasin, mun pisin leiri i k i n ä! Taas uusii kokemuksii ja tarinoita loppuelämäks :P Se fiilis on kyl mieletön, ku pakattiin kamat ja sit viel aurinko rupes pilvien raoista paistaan, hypättiin autoihin ja radio soimaan! Ja kaikki vaa laulettiin autossa ja huudettiin: YEEEEAAAH! We did it, again!<3 Sitte kassulle, sotkusta ne suklaat ja colat, nukkumaan ja seuraavana päivänä vartioon :) Sitte oliki taas maanantai ja lähtö leiri nro 2. ->


Camp 2

Muutama jätkä meistä tais painella ton ekan leirin, vartion ja tokan leirin putkeen. En kyllä tiiä että tuleeko tällasta settiä enään eteen, mutta jos tollasen putken kestin ja selvisin ihan hyvin, niin kyllä mä pahemmankin kestän ;) Tää toinen leiri oliki sitte neljä päivää ja ampumaleiri. Ootin sitä enemmän, koska en ollu pitkään aikaan päässy ampumaan ja se on aina hyvää harjotusta. Koska aina joka kerran jälkeen tulee sellanen olo, että tää sujuu luontevammin ja handlaa jutut paremmin. En mä mikään rambo oo, eikä musta sellasta tuu, mutta se suurin voitto on se oman ittensä kehittäminen. Kun huomaan että osun ja ammun paremmin nii tulee hyvä fiilis. Mä onnistuin, jes! Vaikka oonki tällane outo, kun oon oikeekätinen ja ammun vasemmalta puolelta, niin siihen nähden pärjään ihan tyydyttävästi, omasta mielestä :D Kokeilin kyl tuol leiril ampuu oikeelta puolelta, et suijuisko se paremmin, mutta päädyin ite ja kouluttajakin oli sitä mieltä että toi vasen puoli on se sun juttu. Meillä oli kaks sellasta ampumaharjotusta, mitkä oli tosi mielenkiintosia ja ihan erilaisia mitä oli aikasemmin ollu. Muutama ryhmä veti sen jutun kahtena päivän, muut yhtenä, kun toiset lähti vartioon ja toiset tuli vartiosta. Aluks aattelin, et kaks kertaa tää koko juttu. Eiiii, onks siis iha pakko :D Mutta koko ajan ku sitä kertas ja toisti nii huomas olevansa aina vaan parempi ja parempi. Toistamalla tulee hyviä tuloksii, niin se vaan menee! Pysty aina kehittämään itteensä, ku tajus et hei, tossa vedossa toi olis voinu mennä paremmin. Ja sitte kun sain suorituksen jälkeen hyvän ryhmäpalautteen, niin saatiin olla ittestämme ylpeitä ja ittestään ylpee :) Hymy huulis pääsi sitte syömää ruislohileipiä (miettikää!!) ja juomaa kuumaa mehua<3 Okei, jos leirillä on lohifilettä tarjolla, niin sitä mä oon ensimmäisenä syömässä for sure :D Kylmyys oli kyl niin jäätävää välillä, että meinas mennä hermot ja itse asiassa kyllä menikin muutaman kerran! Tuulee ihan koko ajan päin naamaan, nuttura räjähtää huuli halkee, iho halkeilee ja puotilee, varpaissa ja sormissa ei oo tuntoo, vaatteeista ja muista muka lämmittävistä jutuista huolimatta, mutta kun se aurinko tuli näkyviin niin mä imin siitä kaiken mahollisen, vaikka se nyt ei hirveesti auttanu. Kuvittelin välillä olevani etelänlämmössä ja se +35, mut se autto sen pari sekunttia, mutta oli sekin jtn. Thank god tuolla ei ollu mikään älykylmä, oliskohan korkein pakkanen ollu jtn -12, muuten se oli siinä -2 - -8 suunnilleen. Onhan sekin jo ihan liikaa, mutta ei ihan kuolettavaa onneks :D Onneks teltassa on toi kamina ja siinä tulee erittäi lämmin ja oioi! Sit ku me saatiin iltapalalla kuumaa mehuu, niin aattelin et pidän sen lämpimänä kaminan vieressä .. NOH :D ... se oliki vähä liian lähellä ja siihen muovipulloon poksahti pieni reikä ja säikähdin! Kyllä siinä vesi vielä pysyy, mutta repesin ihan sikana ja noi ihmetteli et mikä ääni toi oli. Niimpä =) Päivät hurahti kyl loppupeleissä taas melko nopeesti. Yhtäkkii oliki jo keskiviikko-ilta ja huomen jo lähettäs takasi kassulle. Kaikki oli fiiliksissä, varsinki ne jotka oli ollu ton koko leirin eikä käyny välissä vartiossa :D Ja olihan joululomat tulossa ja uus vuos, niin olihan siinä porukka ihan jeejeee. Kaks leiriä takana ja vartio, Korkeila kiittää ja kuittaa! Vuoden 2012 sodat takana, uskomatonta :)

Sitte saapu perjantai ja tiedossa oli yheksän päivän lomat! Se oli ihanaa ja tykkäsin kovasti :) Ihana joulu tuli vietettyä perheen kanssa, syötyä hyvin, nähtyä kamuja ja treenailtua ja vaan chillattua tottakai ;) En oo ikinä ollu noin pitkää aikaa poissa kassulta niin tottu taas tohon kotona olemiseen hyvin. Nukku aina johonki pitkälle päivään, kävi treenaamassa ja sitte kävi jääkaapilla vähän väliä :D perus settiä! On se lomailua kyllä nannaa<3 Mutta nyt on alkanu uus vuos ja uudet haasteet oottaa! Tänään takasin, koska päästiin uutta vuotta juhlimaan kotiin, mikä oli jees :) Mun papalla oli kyllä maailman hienoin rakettishow ja näki tuttuja<3 2013 vuos tulee oleen ikimuistonen ja yllätyksii täynnä. Intti loppuu kahen ja puolen kuukauden päästä (MITÄ) no nii-in. Aika vaan on hävinny johonkin. Nyt on lomailtu ja juhlittuu jouluu ja uutta vuotta niin nyt keksitytään sitte inttiin ja harjotteluun. Vuoden ja puolenvuodet tyypit pääsee nyt perjantaina kotiin ja uudet alokkaat tulee ens viikon maanantaina, hullua! Tulee kyllä ihan hirvee ikävä inttikamuja jotka lähtee nyt pois, mutta sinne jää ihan loistavia tyyppejä :) Ja mielenkiinnolla ootellaan että millasta porukkaa sieltä astuu palvelukseen. Muistan vieläkin sen ekan inttipäivän niin selkeesti, oivoi, varmaan siitäki on jo puol vuotta, en usko!

Oikein hyvää uutta vuotta 2013 kaikille ja menestystä! :) Ainiin kyllähän tässä juhlitaan vielä... viikonloppuna onkin mun synttärit! Yeah baby!<3 Tulossa hyvä ilta ja parasta seuraa!

vuoden 2013 kunniaks ja synttäreitä odotelles:

Palaillaan tänne piakkoin,
xoxo, Isbe <3 :)

DODDII! Oonki kaivannu tätä blogin kirjottelua iha hirmusesti :) Jes jes jes! Katoin just et edellinen postaus on melkein kuukauden takaa, what?! Kuukaus vierähtäny taas ihan super nopeesti... en tiiä johtuuko se tosta pienestä joulun odotuksesta vai mistä, mutta aika oikeesti lentää ja lujaa! Kerroin edellisessä kirjotuksessa viime leiristä ja että tulossa olis uus leiri, no mun kohalle sitä leiriä ei sitte ikinä tullukaa. Olin niin henkisesti valmistautunu siihen, ja olin varannu eväitä mukaa ja lainasin jopa iskän otsalamppua, niin sitte mut ja 6 muuta käskettiin erikseen vartiotehtäviin leirin ajaks. Tuli ihan pöhkö olo, että mitäs nyt? Olin niin varautunu että lähen leirille, ihan normaalisti, mutta et jäisinki tänne,,, siihen meni hetki että sen oikeesti sisäisti että tänne mä nyt jään tällä kertaa :D Hauskinta oli se, että edellisen leirin jälkeen mun ryhmällä oli pitkä väijyviikko ja sitten oltiinki viikko putkeen väijyssä koska mun vartiopari jäi kanssa leiri ajaks vartioon. Rupes kyllä juttujen taso sekä vireystaso jotain koomasen ja sekopään tasoo :D Sitten ku perjantaina päästiin viikon vartion jälkeen himaan niin oli ihanan helpottunu fiilis. Sitte olikin pitkät lomat tiistaihi asti ja sitte lyhyt väijy ja taas perjantaina himaan. Tollaset viikot tuntuu siltä että kävis vaan kasarmilla kääntymässä, tuntu että voiks näin oikeesti tehä, mutta jos lomat menee läpi, niin voi ilosin mielin lähtee lomille ja tehä itelle kaikkee mielekästä 8) Sen jälkeen tuli piiitkästä aikaa ihan tavallinen koulutusviikko. Vaikak kuinka yritän muistella, niin ei tuu mieleen että millon viimeks on ollu tavallinen viikkoo ... siitä on aikaa. Oli kiva päästä taas ns. itse asiaan, ja harjotella perus spollejuttuja ;) Taas tajuaa että kuinka hienoo ja ainutkertasta tää on! Vaikka ei tuolla joka minuutista tai päivästä tykkää, niin lähes kaikesta kuitenkin nauttii omalla jännällä tavallaan. 

Maanantaina sai laittaa pitkästä aikaa niskaan taisteluvarustuksen, mikä tuntuu joka kerralta vaan kevyemmältä ja kevyemmältä :D Muistaa sillo alokkaana, ku haettiin meidän isot varustesäkit, niin olin että ei moro, miten mä jaksan pitää tota taisteluliiviä päällä. Nyt se on ihan pala kakkua ;) Kun taisteluliivin lisäks on sirpaleliivi ja varustevyö, niin eihän se nyt tunnu missään ennään! Okei, leirin jälkeen kyllä lihakset on vähän hellinä, mutta se kuuluu asiaan :) Eli aamusta meillä oli kamppailukoulutusta. Aluks se ei oikein napannu ku meil oli sitä ekan kerran, mutta nyt se tuntuki ihan erilaiselta. Harjoteltiin muistaakseni pystypaini liikkeitä, mikä oli tosi mielenkiintosta! Meille opetettiin ne liikkeet hyvin ja sitte ku varovasti kokeiltiin niitä, niin huomas et hei, näähän toimii oikeesti! Ei kyllä kamppailusta ikinä mun lajia tuu, mutta en olis varmaan muuten siviilissä ikinä tutustunu tohon lajiin näin hyvin. Kyl joskus lukiossa käytiin pari kertaa jossain karate ja jujitsu tunneilla pyörähtämässä, mutta toi on ihan eri settiä. Tossa jännästi oppii kyllä ihmisen anatomiasta kaikkee, koska meille just kerrottiin että miks tää ja tää tekniikkä on paras, koska tottakai siinä vaikuttaa että miten ihmisen raajat taipuu ja niin edelleen. Varovaisuus ja oikee tekniikka on kaiken a ja o :) Lounaan jälkeen mentii porukalla ottaan ns. kulmat haltuun ;) (kuulostaa niin hyvältä termiltä) Sekä harjoteltiin liikkumista ulkona ryhmissä ja partioittain. Olin missanu juttuja, koska en ollu yhellä leirillä, niin tossa ne tuli uudestaan ja oppi taas uusii siistejä juttuja. Lähes kolme tuntia me touhuttii siellä taisteluvarustuksessa ja pakkasta oli melkein se -20. Ja tuosta :D Ei luojan kiitos tullu kylmä koska oltiin pienessä liikkeessä koko aja ja mitään seisoskelua ei ONNEKS tarttenu tehä :D Sitte siinä harjotuksen lopussa, liikuttiin ryhmänä eteenpäin ja siinä tuli pieni, mutta aika jyrkkä mäki, niin meitsi vetää siinä sellaset lervat ettei mitään rajaa! Ja viel toi varustus päällä ja pakkassaappat niin ei oo mikään maailman kevyin kokemus vetää itteensä ylös sieltä mäen pohjalta. Kaaduin ja yritin päästä ylös nii ei, kaadun heti uudestaa. Yritän kolmannen kerran niin kaadun vieläki uudestaa. Olin et ei voi olla totta :D Nauroin vaan iha sikana ja se vaikeutti myös sitä ylös pääsyä. Jätkät rupes kans nauraa siinä mun takana ja kysy et pääsetsä ylös Korkeila, ja kyl mä sit loppujen lopuks pääsin ylös. Taistelija Korkeila oli vaan 'hieman' lumessa ja aseenki piippu oli dipattu kivasti siihen lumihankeen. Ihmiset kysy et ootko ok, ja juu olinhan mä :D Mietin vaan, että miten mä jossain metsässä pystyn eteneen jos mä kaadun koko ajan tuol lumes. Ainaki handlaan ton suojautumisen ihan supernopeesti ja sit kukaan ei nää mua, että jotain positiivista. Tarttee vähän totuttelua tuolla lumessa liikkuminen, koska on kuitenki iha erilaista mennä maastossa missä ei oo lunta yhtään. Mut onhan tässä aikaa, nyt on vasta joulukuu :P Tulispa jo kesä :D Eihä tuolla kylmä oo mutta silti. Oon samaa mieltä, että onhan se lottovoitto syntyy Suomeen, mutta miks pitää olla näin kylmä. Mun kroppa ei oo tarkotettu tänne kylmään. Mutta täs on aika turha mussuttaa, koska kyllä se talvii tulee aina joka vuos; joskus kylmempi ja lumisempi, joskus taas ei. Ei se talvi mikään yllätys oo... mutta mulle talven tulo on aina yllätys ja tulee aina olemaan :D 

Tiistai koko päivä meniki yhel rakennuksella missä harjoteliin rakennuksessa etenemistä ja kaikkia mahollisia variaatioita. Suurin osa oli kertaava ja tuli siellä uusiakin juttuja. Vaikka kertaaminen tuntu ajoittain vähä siltä, et hei mä osaan nää jo, mut kun noita juttuja tarpeeks reenaa niin osaa unissaan mennä vaikka mihi :P Koska kovassa stressitilassa sen pitäs tulla automaattisesti ettei sun tartte alkaa siinä miettimään, että mites tää nyt menikää... (varsinki jos on yhtä pitkät piuhat päässä kun mulla :D) niin mielummin kertailen paljon ku vaan sen kerran. Ite oon sellanen oppija että opin tekemällä ja tekemällä. Ei sitä uutta kieltäkään opi jos kerran silmäilee kirjan kokonaisuudessaa läpi. Tehtiin harjotuksia 6h ja sitte palattin takasi meidä yksikköö. Oli kyllä väsynyttä miestä .. ja naista. Lihakset uusi ja polvista kuulu vaan niks ja naks :) Syynä oli ky myös se, että mä kävin maanantaina kotona harkkavapailla. Käveli ensin Riksun asemalla ja sit täällä asemalta hakeen pyörää, pyörällä reeneihi ja pyörän palautus ja takasi asemalle ja Riksusta takas kassulle. Kello oli jtn 00 kun pääsin nukkuun ja aamulla oli niin kuoleman väsyny että huh huh! Mut kyl se olis sen arvosta :) Oon elämäni kunnossa<3 Tai ainaki niin full of life olo :) Intissä tulee rasitusta, sitte käyn viel salilla ja nyt futistaki on uuden joukkueen takii enemmän, niin ei voi muutaku tykätä. Mutta ei itteensä ihan piippuun asti pidä eikä saakkaa vetää. Jos kroppa tai mieli sanoo että ei, niin sitte pitää oikeesti välil vaa relaa nii sitte jaksaa taas :) Oon vaan niin innoissani, että nautin lihaskivusta... oon ehkä hullu, mutta kyl kaikki tietää mikä liikuntahirmu mä oon ;D Nyt ja aina. 

Keskiviikkona koittiki yllätysvapaat! En ollu aatellu ottaa vapaita, mutta ku lähes kaikki meidä joukkueesta lähti lomille, niin olin että noh kyl mäki sit lähen! Koska lomapäiviä kyllä riittää loppuajaks ihan mukavasti :P Keskiviikkona ehittii käydä aamusta ampumassa ja sitte putsattiin aseet ja valmistauduttiin lomille lähtöön. Tuntu kyl ihan oudolta lähtee jos keskiviikkona, koska edellinenki viikko oli ollu tosi rikkonainen, mutta kyllä ne lomat aina kelpaa. Ja oli se tosi ihanaa viettää itsenäisyyspäivää himassa ja nukkua ja nukkua ja nähä kamuja. Olin niin onnellinen, kun lähin keskiviikko iltana kamujen kanssa yhelle klubille ja näin yllätyksenä muutaman hyvän kaverin jotka ei asu enää Hämptonis nii kyllä siinä itku meinas tulla. Muutenkin näin melkein kaikki vanhat skoletutut ja muut vanhat kaverit joita on aikasemmi nähny enemmä. Melkein itku tuli! Kaverit on parasta mitä on<3 Ne ei jätä ja niitten kanssa voi pitää hauskaa, aina :) Se ilta meniki tosi nopeesti, mutta meillä oli hauskaa, niinku aina. Tollaset illat on kyllä harvassa, mutta tollasista pitää ottaa kaikki irti :) Himas kyl tajus että miten vuodet menee nopsaa, just oltiin yläasteel ja hengattii torilla ja nyt melkein kaikki on muuttanu ja menny omille teille ... hullua! Nytki tulee melkein itku, koska en mä haluu kasvaa aikuiseks näin nopeesti... ei vielä! Lapsuus on niin lyhyt aika ja nuoruus kans. Kyllä mä oon nuori ja elämä edessä, mutta ku tää menee niin kiitäen että hyvä että pysyy ite vauhdissa! Aikuistua mä en kyllä aio vähään aikaan .. se on ihan outo käsite mulle. Intin aika on nyt ja sen jälkeistä aikaa mietitään kunnolla sitte myöhemmi, vaikka kyllähä se nyt joskus käy mielessä. Pitää elää hetkessä ja nauttia niistä pikkuasioista :) Elämä on yhtä juhlaa ja hymyä täynnä, se on vaan asenteesta kiinni. Eihä kukaan haluu elää elämää murehtien? Ja muistakaa ystävät, ne on teidä kallio<3!

Kohta alkaa tie kohti Riihimäkee! Ens viikolla tiedossa leiri, sitten viikonloppu vartio ja toinen leiri :D Aikamoinen actionpaukkupläjäys tiedossa siis! Vaikka tiedän jo nyt, että siellä hajoo iha kaikki, mukaanlukien minä, (en nyt kokonaan, mutta osittain) niin kaikesta selvitään, kun ei onneks oo hirveen kylmäkää just nyt. Ja toivon että jatkuis tällee leutona 8) Seuraavat lomat onki sitte vasta 21.12 ja sit on ansaittu joululoma ja JOULU<3. Kirjottelen sitte lisää kun tää viestimies Korkeila on nukkunu hyvät makosat unet omassa sängyssä ja on selättäny kooman. Mulla tulee hirvee ikävä mun sänkyä ja tavallista ruokaa lauteselta ja sisällä nautittuna :D heha! Nyt ku on reivattu, pelattu fudista, nähty kavereita, syöty kiinalaista, nukuttu, kuunneltu musaa, katottu leffoja ja tehty vaikka mitä, niin oon valmis kaikkiin haasteisiin!!! Täältä pesee sellanen adrenaliinilataus ettei mitään rajaa!!! Antaa tulla vaa, mä hoidan mä hoidan ;)

 See ya soon, 

xoxo Isbe <3 :)

Vähä pientä hempeilyä tähän loppuun <3: 

ps. hyvää joulun odotusta kaikille muruille :P

Mikä leiri!!! Ei wautsi wau 8) Tajusin ku lähettii tonne leirille, että edellisestä leiristä olikin pyörähtäny jo melkein kaks kuukautta, koska toi yks leiri jäi multa välistä. Vaikka en metässä oloo rakastakkaan, niin siistiä oli taas jälleen kerran, pakko myöntää. Oli hälyytyksiä, vartiointi, rakentamista, juoksemista ja kaikenlaisia muita pikku tehtäviä. Kassulle päästiin torstaina päivällä, ja kaikki tosiaanki näytti siltä että oltiin oltu leirillä. Suurin osa näytti siltä että ne olis ollu ainakin yhen promillen humalassa. Itelläkin oli vähän tättärää-olo :D Unta kun sain sen vähän alle 6 tuntia ja maksimissaan nukuin putkeen sen ehkä kaks tuntia. Et ei ihme että nukuin äskön joku 14 tuntia ja heräsin tossa tunti sitten. Uni maistuu ... ja suklaa myös näin viikonloppuna ;)

Pakkailtiin maanantaina kaikki joukkuekamat kärryihin ja omat henkilökohtaset kamat myös. Sitte illalla mun paras frendi tuli moikkaamaa mua sotkuun ja siinä meni mukavasti melkein kolme tuntia jutskaillen ja naureskellen :). Illalla uni tuli varmaan jossain kolmessa sekunnissa, koska tiesin sen niin hyvin, että tuolla leirillä ei paljoo unta tuu saamaan. Nälkä, kylmyys, väsymys ja pienimuotonen hajotus tuli tutuks :D Perus settiä! Meidät jaettiin jo maantaina ryhmiin, joissa me työskenneltäs koko leirin ajan. Meillä oli kyllä tosi hyvä ryhmä! Alikit hoiti meidän hommas asiat hyvin ja neuvo ja opasti aina tarpeen tullen. Ja saatiin jätkien kans taas niin hyviä nauruja, että ei terve :D! Meidä porukka kierteli ja kaarteli metsää ku tultii sinne harjotuspaikalle. Sitten siellä olikin pieniä suo-alueita ja kaikki oli silleen : "EI!!!" No, päästiin ylitettyä ja kierreltyä niitä melko hyvin. Oltiin ylittämässä yhtä sellasta pientä suonpätkää, niin koitin hypätä, ja siinä ei ollukkaa kovaa maata. Joten mä upposin molemmista jaloista puolireiteen siihen suohon :D Kuuluu vaan "PLOP!" Ja siellä mä olin hyvin kiinni. Nauroin ihan sikana ja vatsaan oikeen sattu. Sitte jätkät oli vaa sillee muille, et venatkaa hei, Korkeila jäi suohon. Noniin! :D Yritin vetää itteeni ylös, mutta tuntu et jalat olis liimattu sinne. Maihareissa oli joku 3-4 senttiä vettä ja siinä vaiheessa tuntu, että mun kengät taitaa jäädä tänne. Loppujen lopuks sain revittyy itteni ylös jonkun pajun avulla ja olin sillee, no nyt voidaan jatkaa matkaa. Jätkät vaan sano, että Korkeila testas meidän maaston esteet näköjään, mä olin että joo-o, pitäähän ne nyt jonkun testata :D Jo ennen tätä pientä suo-episodia ja sen jälkeen, oli ihan järkyttävän kylmä ja märkä olo. Ihan litimärkää räntää tuli koko taivaan täydeltä ja tuuli oli tosi voimakasta ja kylmää. Vaikka ei ees ollu pakkasen puolella, niin kaikki oli ihan kuoleman jäässä. Mä laitoin lisää vaatetta päälle ja vaihdoin mun ihanat niin läpimärät villasukat kuiviin ... paitsi että maiharit oli niin märät, että kun astuin niillä kuivilla villasukilla ensimmäiset askeleet niin nekin oli jo osittain märät. Heh heh, ja missä olis lähin kuivauskaappi, kiitos!

Loppu tiistai, meniki iha rauhallisesti ja laitetteen meidän leiripaikat kondiksee ja alettiin tekee meidän omia juttuja mitä oltiin harjoteltu kassulla. Kun keskiviikkona heräs levosta, niin kaikki oli ihan fiiliksissä, että huomenna kassulle! Kaikki tsemppas ja vaikka ei tykätty tosta märästä ja kylmästä, niin me puskettiin eteenpäin. Piti vaa aatella sillee, että kylmä, nälkä ja väysmys on vaa illuusioo, että eihän tää oo paha. Täytyy mainita taas jälleen kerran, että meillä on niin hyvä joukkue, että tuolla jaksaa olla vaik satais jäätä taivaalta. Kaikilla toimii kemiat joko hyvin tai tosi hyvin ja meidän joukkueen huumorilla selviää mistä vaan. Keskiviikko päivä ei ollu mikään ihmeellinen tai yliraskas. Leiri ei muutenkaan ollu fyysisesti raskas, vaan henkisesti. Koska siinä testattiin meidän sieto-ja reaktiokykyä, kun ei olla ihan parhaimmillamme. Koska se hälytys voi tulla joko sillon kun on nukkunu kuusi tuntia, kaks tuntia tai ei ollenkaan. Niin aina pitäis olla valmiina. Kun vahdittiin taisteluparin kans siinä harjotusalueen porttia ja katto tähtitaivaalle missä näky kaikki tähdet ja kaunis puolikuu, niin tajus, että on tää metsä ihan maaginen ja kaunis paikka. Siinä ku katteli kauniille taivaalle kylmissään ja nälissään, niin tuntu unohtavan kaiken muun. Se oli siisti fiilis!

Kun tuolla metsässä oleskelee, niin alkaa kyllä arvostaa ihan hassuiltakin tuntuvia asioita. Juteltiin siinä yöllä vartiossa mun taisteluparin kanssa kaikista hyvistä ruuista ja herkuista mitä tuli mieleen. Saatiin aika hyvä lista aikaseks :D Listalta löyty: pizza, kebab, tuore pulla, tuore leipä johon voi sulaa, karkki, suklaa, limu, tortillat, maito, vesi ja vaikka mitä. Myös oma lämmin sänky ja suihku tuntu tollon ihan taivaalliselta. Mutta kaikista eniten porukka haaveili SAUNASTA! Sauna on kyllä parasta<3 Ihmiset uhkaili, et mä oon saunassa ainaki joku viis tuntia! Ite olin eilen saunassa ja puolitoista tuntia tuntu jo ihan mahtavalta :) Kun aikasemmin oli valittanu siitä, kun oli joutunu oottaan kylmässä sääsää baarin jonossa yli tunnin, niin sehän on iha mitätön juttu verrattanu siihen että on metsässä kolme kokonaista päivää. Intissä kasvaa ihmisenä ja alkaa arvostaa niitä elämän oikeita juttuja ihan uudella tasolla, mitä on aikasemmin aatellu. Löytää itestään ihan syvällisiä uusi puolia :D Oltiikin siinä portilla mun taistelijaparin kanssa, että johan menee syvälliseks nää jutut. Olin että, niimpä! :D

Sitte meillä oli yks tehtävä mikä suoritettiin ja sitte jatkettiin perusvartioo taas ja oli yks hälyytyskin. Saatiin kuulemma hyvää palautetta meidän tehtävästä ja oltiin levosta tultu hyvin nopeesti hälytykseen. Vaikka se tuntu kyllä vuodelta vetää kaikki taistelukamat niskaan ku oli just päässy unteen ihmeelliseen maailmaan. Pikkuhiljaa meidän vartio kiersi jo niin hyvin, että aika lensi siivillä. Vuorokausi olikin vaihtunu jo torstain puolelle ja kaikilla oli partyparty - meiniki :D Vaikka me päästiin vasta eilen lomalle kun meillä oli koulutuspäivä kasarmilla. Viimesiä vartiovuoroja pysyttiin hereillä juttelemalla vaikka mistä, kävelemällä siksakkia ympäriinsä, tekemällä lihaskuntoo, hyppimällä ja kävelemällä puita ympäri. Koska jos olis ollu paikallaan, niin olis palelultunu ja nukahtanu melkein saman tien! Jossain vaiheessa kun oli lepo niin, ei ees väsyttäny, koska oli jo niin super super väsyny, että uni ei enää tullu. Myös multa lähti ruokahalu lähes kokonaan, tai no, muutenkaan en leirillä syö hirveesti, kun pakkiruokailu ei oo mun suosikki tapa syödä. Omat eväät olis ihan jees, mutta en taas tajunnu ottaa mitään mukaan, hyvä Iisa ;D Sain kyl yheltä tyypiltä sellasen hyvän hedelmäisensuklaisen myslipatukan, mikä maistu ihan järjettömän hyvältä. Sitte oltiinkin jo autolla matkalla kassulle. Nukahdin autossa melkein saman tien, samoin yks jätkä siinä mun vieres. Havahduttiin kun auto pysähty ja me molemmat oltiin ihan kuutamolla, että mikä maa ja mikä valuutta. Porukka näytti siltä kun oltas oltu juhlimassa laivalla koko viikon, eli erittäin hyvältä siis!

Kun nyt jälkeenpäin aattelee, niin se kylmyys, nälkä ja väsymys oli illuusiota, koska oli ihan törkeen hauskaa! Jäi taas loppuelämäks sellasii kokemuksii ja muistoja mitkä pysyy tuolla pääkopassa aina :) Puita ympäri haahuilu, ruuasta haaveilu ja piereskelykisat teltassa... huhhuh :D Siinä vasta murto-osa jutuista mitä tehtiin!!!

Nyt kun on leiri takana, ja onnellinen ja voittajafiilis, niin voi vaa nauttii ja ottaa irti lomasta :) Tänään kyllä lähen takasin kassulle ja tiedossa pitkä väijyviikko ja heti perään leiri. Seuraavan kerran himaan vasta kahen viikon päästä ja hei, sit vois vaikka hakee lomia :P Koska ens viikolla väijyillään taas pitkästä aikaa ja sitten on taas leiri. Yeah baby! Tää homma on niin älysiistiä, ette tiiä miltä tää tuntuu, mutta sellanen kupliva fiilis suonissa... jotain sen tapasta :)

Tässä lerin kauniin tähtitaivaan innottamana Rihannan - Diamonds -biisi ja sen ihan upouusi musavideo <3 ihan mahtava! ... ja mainittakoon, ens viikon tiistaina on tasan puolet käyty ja tasan puolet edessä. Jotenki oudolla tavalla samalla haikeeta ja mahtavaa...  Tää biisi sopiikin just siks :)


Palaillaan kahen viikon päästä taas murut,
xoxo, Isbe <3 :>

Diamonds in the sky <3

Joo-o! Täs ollaan lomailtu pe päivästä saakka ja parin tunnin pääst olis paluu tonne kassulle :) Ekaa kertaa hain lomia ja ne meni läpi. Jesjes<3 Oli kyllä niin mahtava viikonloppu. Se fiilis, ku pystyy hengittään syvään ilman mitään piston tunnetta tai sitä että keuhkot räjähtää ulos. Pystyy tanssii, juokseen, treenaan ja nauraan lattialla ihan kippurassa. Kyl terveenä oleminen on parasta,,, varsinkin tän mun "pienen" episodin jälkeen. Tänä viikonloppuna nukuin la aamuna 1600 päivällä :D joo, uni maistuu ja sillee. Käytiin tossa mun inttikaverin kans su tigerissa vähä reivaamassa (ja on muuten h i a n o mesta, suosittelen, wow!) ja tutustuttiin siel jätkiin ympäri suomee jotka on kans intis. Hauskaa heitellä kaikkee inttiläppää jätkien kans. Ja tossa tajus että huh, tää urakka on jo ihan kohta puolesvälis. WHAT?! Just mä tulin tänne ja aika vaa rullaa 200km/h eteenpäin. Päivät menee nopeesti, samoin viikot. Ja sitte huomaakin, että on jo seuraava kuukausi, hullua :D! Kohta on jouluki,, tai no ei nyt ihan vielä, mutta sekin tulee nopeesti, jos tätä tahtii mennää. Kun kaikki on niin aikataulutettua ja lomatkin menee kaikkee mukavaa ja siistii tehdessä, niin mikäs tässä :) Tykkään olla tuolla armeijan vihreis edelleenkin ja lomilla (kyllä vähän enemmänki ;) ) mutta kaikillahan se menee niin, luulisin. On se kyl mukava mennä back to business taas! Pääsee väijyilemään pitkästä aikaa ja sitten on viikonloppu ja leiri ens viikolla jo. Pääsee kuuleen jätkien hyvää (välil myös aika karskii läppää ;D) ja hihitteleen ja mielenkiintoseen koulutukseen tottakai :)

Niin, mun piti kertoo siitä mun edellisestä leiristä. Homma menikin ihan pipariks sitte! En lähteny sinne leirille koska en ollu ihan kunnolla vielä terve ja rupes tuntuu taas siltä että se tauti olis tullu uudestaan. Lepäilin sitte ke-pe ja menin viikonlopuks väijymään ja siellä olinkin sitte lähes terve. Olin että apua, en haluu sairastella enään, haluun tehä muutaki ku maata vaan punkas, yskiä ja käydä koomassa syömässä parin kolmen tunnin välein. Thank god se on ohi nyt<3 Kaks viikkoo sitten maanantaina oli ensimmäinen päivä kun mulla ei ollu mitään vapautuksia ja olin terve. Nokka nyt vähän vuosi sillon tällön, mutta syksyllä kaikilla vuotaa aina nenä :D Päivä lähti väijylevolla liikenteeseen ja sitte piti olla ihan kunnon koulutusta iltapäivä mutta meillä olikin nyrkkeilyä!!! Olin ihan että, jesjesjes! Vähän oli kyllä varautunu olo, koska rupesin miettiin, että millon viimeks mä oon ees hengästyny tai ylipäänsä tehny jotain urheilusuoritusta.... en ees muistanu. Kamalaa! Tiesin kyl että kunto ei oo missää hyvässä jamassa tollasen sairastelun jälkeen, mutta pikku hiljaa kun lähtee taas kuormittaa itteensä, nii hitaasti mutta varmasti hyvä tulee :) Oon ite hakkaillu säkkiä meidä autotallis nii oli ihan kiva päästä taas pitkästä aikaa hakkailee säkkii ... ja kyl me haikkailtii kyl toisiammeki. Huihai :D Jotkut jätkät veti ihan täysillä, mut onneks päätettiin mun parin kans, et keskitytään oikeeseen tekniikkaan ja ei yritetä tyrmätä toista, se oli hyvä taktiikka! Sain yhen ihan mukavan isku päähän, mutta se oli just hauskaa! En kyl tota rupeis harrastaan, mutta sillon tällön toi on ihan siistii. Ja omaa säkkiä mä hakkaan iha mielelläni ku tulee sellane fiilis. Sitte lähin viel illalla lenkille, en kyllä viittiny juosta koska nyrkkeilys tehtiin tosi paljon lihaskuntoo ja siinä hengästy ihan kirjaimellisesti PALJON! Niin kävelin reippaasti sellasen n. 8km ja tuli tosi hyvä olo. I'm alive again! Aurinko laski ja juttelin mummin kans melkein koko matkan, ehkä yks ihanimmista intti-illoista piiiitkään aikaan 8) Tiistaina meil olikin ihan kunnon koulutusta kokopäivän. Harjoteltiin monia pieniä juttuja, vähän sellasta toimintaleffa matskua. Tai sellaselta hommalta se ainaki näytti :D Tosi hyvä harjotus oli kyllä, ja sitä tehtiin niin monta kertaa että kaikki varmasti ymmärsi ja sisäisti mitä me tehtiin.

Sitten tää ehkä yks huikeimmista inttikokemuksista tähä mennes: JÄIN PANSSARIVAUNUN ALLE!!! :D Ei vitsit että oli siistii!! Mentiin tonne Parolan Panssiprikaatiin ja meil oli kokopäivä siellä ohjelmaa. Käytiin mm. panssarimuseos, päästiin kattelee erilaisii panssarivaunuja ja tutustumaa/käymää niitten sisällä ja päästiin panssarivaunun kyytiinki! Tosi kiva kyllä, että meille järkättiin tollanen mahollisuus, koska luulin etten tuu ikinä kokeen mitään tollasta kun meninkin sitte viestiin enkä Parolaan. Muistan ton päivän aina. Ja on se kyllä hyvä että me tutustutaan eri aselajeihin, ettei oo ihan kuutamolla että mitä noi heebot tuolla toisessa paikassa tekee. Vois olla ihan siistiä jos me voitas opettaa vähä spol-taktisia juttuja niille! Aattelin aluks, että mua pelottaa se panssarivaunujuttu ihan sairaasti, mutta ei pelottanu yhtään. Vähän kyl jänskätti ku sanottiin, että ryömikää kaks kertaa ton vaunun alta. Siel ei ollu juurikaan tilaa ja oli outo fiilis, kun vaunun moottori oli käynnis mut se ei liikkunu mihinkää. Me vaan ryömittiin sieltä alta... ja sen jälkeen sitä mutaa oli ihan joka paikassa. Tuli ihan tarhan kuraleikit mieleen, oi<3 Nauratti vaan koko aja, koska se oli samalla ihan uskomatonta ja huikeeta! Ei tollasta kyllä joka päivä tuu tekeen. Sitte seuraava juttu oli se, että mentiin panssarivaunun telojen väliin jonoon, ja se ajo meidän yli. Se moottorin jyrinä oli tosi vakuuttavaa. Waude-wau! Seuraavaks tuli huipennus! Mentiin siihen telan kohdalle makamaan ja vaunu lähti liikkeelle. Sitte vähän ennen mun päätä, kouluttaja napautti kepillä kypärään ja piti pyörähtää siitä alta pois. Niin mageeta!! Oli kyl ihan voittaja fiilis kun palattiin kassulle panssarivaunu tietäjinä ja monta uutta ja mahtavaa kokemusta rikkaampana. Tätä varten mä tääl oon ja nautin joka hetkestä, se oli mahtava päivä :) Oli vaan outoo koska mulla oli sielt Parolasta himaan matkaa joku 9km, nii olis voinu vaa mennä dösäpysäkille ja käydä kotona. Olis varmaa ihmiset vähä ihmetelly että mis Korkeila hihhuloi :D

Tää viikko oli kyl tosi monipuolinen taas vaihteeks, tykkäsin kovasti :) Koska meillä oli torstaina taas vähän niinkun tällanen erikoispäivä. Meillä oli sotilaskolmiottelu, mis meil oli ammuntaa, harjotus käsikranaatin heittoo ja sellane 3.8km lenkki. Ammunta meni ihan ok:sti, olis voinu mennä paremminki, mutta myös huonomminki. Olin ihan semi tyytyväinen itteeni :) Koska en ees muista millon oon viimeks ampunu,,, siitä on pitkä aika. Käsikranaatin heitto ei oo mikään mun vahvin laji :D Muistan ku eilisen päivän, ku oli meidän alokaskauden toinen leiri ja harjoteltiin sitä heittämistä. Oon iha hyvä heittäjä pesäpallos ja aattelin et täähä on iha piece of cake,, mutta ei todellakaan :D Just sain sen heitettyy tyyliin johki viiden metrin päähän... että jos olis ollu oikee kranaatti nii olis tyttö menny aika hiljaseks. No nyt paransin mun edellistä tulosta ihan roimasti heitin joku 22 metriä ja karjasin viel ku heitin. Jätkät vaan nauro, ku kukaan muu ei karjassu ku ne heitti, mut sit ku mä karjuin nii muutkin alko karjumaan :D Se oli nastaa hommaa! Sit me juostiin ja olin vähä että o-ou, en oo lenkkeilly kyllä vähään aikaan. Tottakai noil pojil oli hirveet skabaa et kuka on paras jne... mutta mä otin vaan iisisti ja juoksin just sillee et tuntu hyvältä ja nautin siitä kirpeestä pakkasilmasta ja auringosta. Hengitys kulki taas hyvin ja juokseminen ei tuntu pitkästä aikaa ees pahalta, mitä ihmettelin kovasti. Olin ihan loppupääs ku tulin maaliin, mutta olo oli ku olis voittanu timanttiliigan kisan :D Voitin itteni ja se oli paras fiilis<3 Taas innostuin illalla lähtee lenkille. Nukuin kyl ylläripylläri taas päikkärit ku palvelus oli ohi ja heräsin lenkille. Reippailin ekat 4km ja juoksin takas ne loput 4km ja sotkusta powerade ja iltapalan kautta suihkuun. Niin loistava olo, kun on taas oma sporttinenittensä, on energinen, pirtee hullu oma itteni ja jaksaa paljon paremmin kaikkia jutsui. Love this feeling!

Perjantaina rakenneltiin jotain radio/puhelin systeemejä,, yhteyksiä tai jotain. Ymmärrsin kyllä sen idean ja näin, mutta en kyllä ihan yksin osais niitä liitäntä hommia tehä. Mutta onneks tuolla on noita jätkiä jotka väntää sitte tälle blondille rautalangasta jos tarve vaatii :D Hauskaa hommaa se oli ja saatiin loppujen lopuks kaikki yhteydet pelaan. Nyt on tollasenkin jutun tehny. Viime viikolla koko kyllä niin paljon taas kaikkee uutta ja jännää,, ja vaan viikon sisällä, että mitä ihmettä! En oo ikinä tienny että viikon aika voi oppia ja kokea noin paljon kaikkea. Nyt se on todistettu sitte :) Lomille oli mukava lähtee! Saatiin laittaa viel karvalakki ja pakkastakki, koska noi palvelusvaatteet rupes tuntuu kyl vähä vilposelta. Ja vielä kun oli ollu kaks viikkoa kiinni viikonloppuväijyn takia, niin hymyilin itekseni lähes koko matkan kassulta Riksun asemalle. Hämeenlinnan asemalla porukat tuli hakeen mua, mut sitä ennen. Just ku astuin junasta ulos, niin joku pikkutyttö, noin 5w sano iskälleen: "Kato iskä, tossa menee sotilasmies!" :D Sen tytön isä sano sille tytölleen jotain, mutta en kuullu että mitä. Sain niin hyvät naurut että huhhuh. Näköjään tää intti on tehny musta sotilasmiehen, käy se näinkin<3

Niin tosiaan, tossa alussa mainitsinkin, niin oltiin Tigerissa ja törmättiin siellä erilaisiin inttipoikiin. Normaalisti puhuu ihan muista jutuista baarissa ja kamujen kanssa muutenkin, mutta siellä me vaan puhuttiin kaikesta mitä armeijassa on. Siellä minä ja mun kaveri vastailtiin niihin peruskyssäreihin: Miks sinä? Minkätakia? Mitä?? :D Naurettiin ja vastailtiin tottakai! Se on vaan jännä fiilis, sitä on vaikee selittää sellasille jotka ei oo ollu intissä, mutta ne jotka siellä on, niin niitten kaa löytää ihan erilaisen tason ku juttelee. Jollain tavallaa löytää olevansa samalla aaltopituudelta ja ymmärtää asioita ihan samallalailla kun mekin. Kauheen vaikee selittää :D Kukaan ei varmaan ymmärrä tästä höpötyksestä yhtään mitään. Mutta tollaselta se tuntuu :) Jännää!!

Puolentoistatunnin päästä lähden karvalakki päässä kohti Hämptonin asemaa ja kohti kassua. Huomenna tiedossa väijyä hyvässä seurassa ja näkee taas tuttui :) Kirjottelen sitte leirin jälkeen JONNE MÄ MUUTEN MENEN TÄLLÄ KERTAA!!!! :D Ei mitään tietoa, että mitä siellä tehdään, mutta kaikki selvii aikanaan :P Mä niin tykkään tästä hommasta<3

Palaillaan taas pian!<3
xoxo, Isbe <3 :)



 Tässä hyvää jammailumusaa teille ja myös mulle, hehh ;)

Viikon diagnoosi: keuhkokuume. BANG! :D Tuli kyllä niin puskista toi tauti, ettei mitään rajaa. Luulin että toi oli ihan jotain normaalia syyskuumeilua, mutta se olikin vähän pahempaa. Viikolla nukuin lähes koko aja, join monta monta litraa vettä ja nukuin taas vähän lisää. On nyt sitte tällanenkin viikko koettu kasarmilla :P

Joo-o, oli kyllä niin hirvee olo kun porukat heitti mut sunnuntaina Riksuun. Tiesin jo lauantaina, että on pakko mennä lääkäriin tuol, ei tästä muuten tuu mitään. Mittari puski sellasta melkein 39 astetta ... olin että terve! Sain varuskuntasairaalasta lääkkeitä ja palveluksesta vapautusta, se tuntu taivaalliselta! Ensimmäistä kertaa koko palvelusaikana, niin mua ärsytti niin lähtee takasin. Aikasemmin ku on ollu kipeenä, niin oon voinu vaa ilmottaa koululle, että oon kipee ja tuun sitte ku oon parantunut. Tuolla on erilainen systeemi ja tällaset jutu hoidetaan tietyllä tavalla aina. Mutta tuolla pidetään hyvää huolta ja jos oot oikeesti kipee niin kyllä sä saat sitä hoitoo. Kaikki tsemppas, että parane pian ja voimia sekä myös autto mua pikku jutuissa. Olisin kyllä niin mielelläni makanu omas sängys himassa ja köhiny siellä keuhkot pihalle :D Onneks olo oli sen verran parempi, ettei tarttenu mennä osastolle tai mitään, vaan pysty tulla kotiin lepäileen. Sitä mä oon todellakin tehny! Sohvan nurkka on ollu tän viikonlopun ehdoton mesta ja elokuvia ja musakanavia on tullu kateltua ihan kiitettävä määrä :) Olo tuntuu nyt lähes terveeltä, mutta jos käyn vaik yläkerras kaks kertaa peräkkäin ja vähän hengästyn niin tulee niin voimaton olo, että oivoi. Tän asian kans ei oo kyllä yhtään leikkimistä. Jos on kipee niin pitää levätä kunnolla ja olla ihan iisisti. Harmittaa kyllä se, että jäi mun futisjoukkueen päättärin väliin ja kamuja en oo nähny nyt pitkään aikaa, mutta kiitos facebook<3 oon pystyny oleen yhteyksissä lähes kaikkiin :) On musta nyt vähän tullu sellanen inttidatis tuol, ku on sairastanu ja kun ei oo väsyttäny niin sitte ensimmäisenä: KONEELLE! :D No, kahen viikon päästä pääsen taas viikonlopun viettoon ja sillon oon varmasti ihan terässä ja valmis vaikka millasii juttuihin! Päivä kerrallaa eteenpäin ja kun nyt lepää kunnolla, niin ei tuu mitään jälkitauteja, eikä tarvi katua myöhemmin, että miksen mä levänny sillon kun mun olis pitäny. Pumpun pitää pelaa, sitte vasta pääsen bardeihin! ;)

Jouduin itse asiassa käymään lääkärissä keskiviikkona uudestaa, kun rupes tuleen oudompi olo taas, sitte sainki antibiootit ja rupes tapahtuun pientä paranemista. Näytin kyllä ihan aaveelta ja puolikuolleelta :D Yhet tyypit sanokin veksissä (varuskuntasairaalassa) että toi taistelija on ihan kuollu, päästäkää se ensin! Mä vaan hajoilin niille, koska tiesin varsin hyvin itekki, että näytin elottomalta. Jos olisin ollu ihan terve ja laittautunu ja joku sano et näyttäsin kuolleelta, niin sitten olisin kilahtanu ja pahasti ;D Samat tyypit sano aina ton saman jutun ku näin ne kasarmilla ja sitte ne kysy yhtenä päivänä, että ootko enää niin kuollu. Olin että en oo :) Hassuja poikia! Meinas kyllä repeillä ton viikon aikana niin pahasti, mutta ei oikeesti pystyny nauraan kun heti rupes yskittään ihan kamalasti ja se nauraminen olis muuttunu tukehtumiseks... että siihen se hauskuus olis sitte loppunu :D Ainoo millon ei alkanu yskittää oli sillon kun itkin. Soitin äitille kai maanantaina tai jtn ja itketti ihan sikana.. Oli NIIIN koti-ikävä, että huhhuh! Kaipasin niin paljon kotiin ja läheisten luo. Pienenä oli niin turvallinen ja ihana olo kun jos oli kipee niin äiti/iskä oli kotona ja sai herkkuja. Aina kuume lähti Tutti Frutti -karkeilla ja jaffalla. Se toimii aina ;) Sillon mulle olis käyny toi tilanne erittäin paljon. Mut mun tupalaiset piti mulle seuraa kun ne pysty ja ruokalassa näki ihmisiä. Neljän päivän vuodelepo autto kyllä hirveen paljon ja onneks sain nukuttua. Voiton puolella jo, here I come, can't wait 8) !

Perjantaina osallistuinkin sitte palvelukseen, mutta rauhallisemmin. Oli kyllä mukava päästä koulutkseen taas mukaan piiiitkästä aikaa, mutta oli kyllä päässä niin kooma olo, että muistankohan mistään yhtään mitään. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin :) Ensin oli asekoulutusta ja koottiin konekivääreitä ja käytiin niitten toimintaa läpi. Olin kyllä niin kuutamolla ja mikä-mikä-maassa :D Yhen asiaan tajuamiseen meni aina joku 5 minuuttia ... tai ainakin tuntu siltä! Sitte ennen lomavalmisteluita käytiin ampumassa paukuilla niillä, se oli SIISTIÄ! Olin kyl tosi ylpee itestäni, koska olin ollu ihan kuutamolla koko viikon ja viikon ensimmäinen ja samalla viimenen koulutus meni hyvin :) Jäi hyvä maku viikosta ihan tollasen pikku jutun takia, mutta niinhän se on. Ihan pienetkin asiat voi tuoda iloo elämään ja niistä pitää osata nauttia. Jotkut ihan itsestäänselvät jutut tuntuu niin pöljiltä normaalisti, mutta sitten kun sattuunkin jotain poikkeuksellista, niin asiat kääntyy ihan päälaelleen. Elämä on jänskää!

Hitaasti, mutta varmasti tästä tervehdytään huippukuntoon taas :) Ensi viikolla mulla on tiedossa pitkä väijy (eli 2 vuoroo viikossa) ja leiriä pitkästä aikaa. Viikko alkaa väijyllä, sitten käydään leirillä ja tuun viikonlopuks takasin väijyyn. Tulee toisaalta rento viikko ja toisaalta rankka viikko. En vielä oikein tiedä millanen leiri on tulossa, mutta eiköhän se siellä metässä sitte viimestään selviä mulle :D Keskiikkoon-torstaihin mennessä olo on varmasti paaljon parempi ja melkein terve. Tää tauti on kyllä sellanen että vaikka tuntuiski ihan terveeltä, niin oikeesti on ihan kunnolla terve suunnilleen viikon päästä. Ootan niin että tää voimattomuus muuttuu voimaks ja väysmys muuttuu pirteydeks :) Kertoilen sitte noin viikon päästä, että missä kondiksessa tää taistelija täällä on, miten väijy meni ja millanen leiri oli tiedossa tällä kertaa :P Pääsee taas kunnolla hommiin, jes-jes :-)

Palaillaan piakkoin,
xoxo, Isbe <3 :)

Livin' it up guys! <3 Nautitaan elämän pikkujutuista:

Varotan jo nyt tän kirjotuksen alussa, että saattaa löytyy normaalia enemmän kirjotusvirheitä, sillä hillun tääl yli 38 asteen kuumeessa, että tuosta :D! Pää ja koko kroppa tuntuu siltä, että se painais tonnin. Ihan perus syys-kipeilyä. Pitäkää mulle peukkui et tervehdyn pian :) Meinaa 2 viikkoo ja sit olis tiedossa taas yks leiri.

Viime viikko oli ohjelmaltaan mun mielestä sopivan monipuolinen, oli sopivasti kaikkee. Maanantaina meillä oli aamusta ohjelmassa kuntopiiriä ja olin iha fiiliksissä (koska olihan kyse liikunnasta<3). Edellinen kuntopiiri meil tais olla e-kauden iha alussa ja se oli sellanen iha mukava sykkeen kohottaja -piiri. Lihakset sai vähä hommia ja pieni hiki päälle. No tää kuntopiiri oli jotain aivan muuta! HUH :D Mun lihakset oli vielä toissapäivänä ihan mukavan hapoilla. Se kesti jtn tunnin ja tehtiin oikeesti joku noin 1000 lihaskuntoliikettä. Tossa oli sitä menoo ja meininkiä! Treenaan kyl itekki aika kovaa ja lähen salilta aina paikat hellinä, koska jos ei tuntuis missää, nii eihä siinä olis mitään järkee. Noh, me alotettiin tekemäl ojentajapunnerruksia, mitkä on tosi raskaita punnerruksia. Näyttää aika easyltä, mutta kun niitä on hetken tehny, nii ei enää paljoo naurata. Jos naistenpunnerrukset tuottaa jo vaikeuksia, niin tota ei jaksa kauaa. Aluks olin sillee, okei, oon treenannu normipunnerruksia että eiköhän tää mee. Jaksoin tehä varmaan joku 4-5 sarjaa niitä ( ja sarjoja oli yhteensä...niin paljon että menin laskuissa sekasin) sit koko kroppa rupes täriseen ja oli niin hapoilla, että naistenpunnerruksetkin tuntu ihan hirveeltä. Minä ja jätkät puhistaan ja ähistään ja liikutaan ku viimestä päivää. Lisäks siinä oli juoksua, hindukyykkyjä (jotka on tosi hyviä, kannattaa testaa joskus), vinoja ja normivatsoja, ylä-ja alaselkiä, kylkiä, kyykkyjä ja yhdistelmä liikkeitä näistä edellisistä. Raskaampaa teki viel se, että aina kun suoritettiin joku sarja, niin piti pysyy hyppelemällä kokoaja liikkeessä, olin et apua!!! Mut nyt jälkeenpäi ku mietin, niin jos olisin pysähtyny liikkeitten välissä, nii eihä koko hommasta olis tullu yhtään mitään :D En oo ikinä vetäny noin paljon liikkeitä ja noin hapottavaa treeniä tunnin sisään. Ja sitä hien määrää ... mm-m... kun pääsi suihkuun, niin tuntu et oli taivaassa. Siinä ku oltiin suorittamas vikoi liikkeitä ja olin iha litimärkä tukkaa myöten nii jätkät oli vaan sillee :" Miten voi hikoilla noin paljon?" Vastasin vaan, et voi kuule hei, h e l p o s t i ! Normaalisti vetää kuntopiiriä topissa ja shortseis, niin sama verkkarit päällä ... niin lopputulos on aika kosteahko. Mutta ton jälkeen oli tosi loistava fiilis vaikka olikin ihan kuollu; jaksoin tehä kaikki liikkeet, vaikken ollu aina hirveen nopee ja pysyin jätkien perässä ja selvisin. Siihen nähden pysyny iha hyvässä tikissä, vaikka perus treeniohjelma on iha sirpaleina intin takia ja futistreeneissäkää ei oo pystyny käymää. Mutta kannellaan ja nostellan hirveesti juttuja taistelukamat päällä (ja välillä juostaankin) niin kyllä siinä pysyy lihakset hereillä. Sitten kun kotiudun niin alkaa kyllä sellanen reeni ettei mitään rajaa! Can't wait 8)

Loppu ma-päivä ja tiistai kerrattii vanhoja juttuja mitä oltiin opittu edellisviikolla. Kertaushan on opintonjen äiti, vai miten se vanha kulahtanu sanonta meni. Ja huomas, että muisti juttuja paremmin ku ne teki moneen kertaan ja kun oli sellasia jotka ei ollu syystä tai toisesta mukana aikasemmissa koulutuksissa, niin niitä sai neuvoo ja opettaa vähäse. Sitten oltiinki jo viikon puoles välis ja oli ampumista. Mun mielestä ne meni ihan ok:sti. Oon aina pelänny, että mulla tulee häiriö aseseen, ja oon sitten ihan paniikissa. On meille se häiriönpoisto opetettu, mut en uskonu et joudun sitä ikinä ite käyttämään. Yhtäkkii rynkky meni jumiin ja olin et great. No, tein sen häiriönpoiston ja kouluttaja oli siin vieressä, jäiks. Sain sen onneks taas pelittämään ja sain jatkettua. Vähän pelästyin kyllä, että what's happening?! Tää kun oli ohi niin mulla alkokin taas väijy, joka oli ke-pe, eli lyhyt väijy. Olihan se kiva, et kun väijy loppu pe, niin päästiin melkein heti lomille (vaikka sato vettä kun ... kaatamalla :P)

Väijyssä olo oli tosi jees ja aika menee siel nopeesti. Ja meillä on hyvä porukka siellä ja kaikki tulee toimeen kaikkien kaa, nii no probelm! + meidän esimiehet siel on mukavia ja niiltä voi aina kysyä jos tulee joko jtn pientä tai isompaa probleemia. Ilma ei kyl suosinu, perus syksy että sataa vaan koko aja ja kaikki vaatteet on märkänä ja kengistä tulee vesi läpi :D Vaikka kuinka lankkaisin mun maihareita, niin kyllä se vesi jossain vaiheessa löytää tiensä sinne mun kuiviin sukkiin. Onneks on kuivauskaapit ja patterit <3. Tuntu kyllä tosi oudolta olla vaan 2 ja puol päivää tuolla, kun viime kerralla oli sen 10 päivää ja tuntu et seki meni sillon suht nopeesti. Tossa 10 päivässä sai kyl niin paljon harjoteltua noita juttuja, että nyt oli ihan vanha tekijä-olo. Mutta ei se todellakaan mee niin, vasta sitten voin sanoo että oon vanha tekijä, kun on viimeset väijy-vuorot edessä :).

Niin tosiaan on nyt kipee. Mulla oli to-iltana vähä outo tunne kurkussa ja rupesin pikku hiljaa yskiin ja aattelin et ei täs mitään. No, pe kun tulin kotiin niin aattelin lähtee salille, mutta meinasin yskii keuhkot pihalle niin äiti sano ettet kyl lähe ja iteki olin sillee että juu ei, nyt jää kuntoilut väliin. Lauantaina oli sitte taas vähän kipeempi olo ja sit se kuume nousiki. Mutta en oikeesti kässää, siivilissä saatan olla flunssas/nuhassa ehkä sen kerran vuodessa jos sitäkään. Nykyään kuumettakaa ei oo niin usein ku pienempänä, viimeks joku 2 vuotta sitten,,, muistaakseni. Nyt tuntuu, että oon joka kuukausi köhiny tuolla ja kurkku ollu kipee. Jos nään että joku yskii ja ei laita kättä suun eteen, niin tuun varmaan siitä jo kipeeks :D Siltä tää rupee ainaki tuntuun! Mulla on normaalisti hyvä vastustuskyky, mutta tuolla kun on tiettyä pientä jännitystä ja stressiä, niin tottakai kroppaan iskee paljon helpommin kaikki virukset ja pöpöt. BLÄÄH! sanon minä. Kun oli koulus niin pysty vaan jäämää himaan sairastaan ku oli ilmottanu koululle, mutta tuolla on vähän erilaiset säännöt. Huomenna mun on kyllä mentävä lääkäriin, koska tää olo ei lähe muuten millään pois ja haluisin sinne leirille päästä kuitenki, ku viimekski oli tosi tosi kiva leiri! =) Hope for the best!

Oli kyllä niin uskomatonta nähä kun vanhat spollet kotiutu viime to. Mitä ihmettä, TJ 0, oikeesti, ette oo tosissanne?! :D Ne oli ihan fiiliksissä ja hehkutti vaan ja näytti kaikille, että on enää vaan näin vähän jälellä. Itelle ei tullu mitään nyyh-oloo, et mäki haluun. Rupes vaa tos viikol miettii, et jokaselle saapumiserälle koittaa se viimenen aamu, tavaroiden palautus ja portista ulos käveleminen. Samanlainen fiilis oli sillo, ku vuotta vanhemmilla oli yo-juhla, ja olin ihan että wow, mä, minä! oon ens vuonna tuolla. Sitte koitti se hetki, kun saatiin ne todistukset ryhmänohjaajilta ja painettii lakki päähän niin se tuntu uskomattomalta. Siinä sitä oli, onnellisena ja sairaan ylpeenä. Ylioppilas, yeah!!! Fiilikset heitteli onnellisesta haikeeseen. Voin vaa kuvitella mikä se fiilis on sillon ens vuoden maaliskuussa. Aina on ne jotka siellä joutuu kattoo ku muut kotiutuu ja aina on ne jotka lähtee himaan hehkuttaen. Kyllä voin jo nyt sanoo, että sillon NIIIIN juhlitaan ja otetaan ilo irti. Sellanen kokemus on ollu jo tähän asti että oksat pois! :)

Palaillaan taas intin ihmeelliseen maailmaan,
xoxo, Isbe<3 :)

Sopiva fiilistelybiisi tähän pimeeseen ja kylmään syksyyn: (pst... Calvin Harris vaa tekee hittii hitin perää<3)