Loppusota on nyt sodittu: CHECK! ;) Kun maanantaina lähettii defuilla kohti Hätilää niin oli kyl odottava/jännittävä fiilis ja samalla kyl salaa toivoin et olispa jo perjantai :D Mutta nopeesti se loppujen lopuks meni ja oli kyl iha semi siistei hommii! (Tai sit se vaan tuntu jälkeenpäin siltä) Ei enää IKINÄ leirejä, yökipinää (missä joudut herään keskel yötä ja ravaan kahen teltan välillä ja kaikki valittaa että oli joko liian kuuma tai liian kylmä yöllä) c'mon guys! Ei se nyt niin vakavaa oo! Jos on kuuma, niin pois sielt makuupusist ja jos on kylmä niin vaatetta päälle, simppelii mun mielest :D Elikkäs siis toi meidän loppusota oli ma-pe ja siinä mitattiin meidän osaamista noissa sotilaspoliisi tehtävissä. Tehtiin tuol lähes kaikkii juttui, mihin me ollaan saatu koulutus. Muutama juttu tähän alkuun. Saatiin harjotuksen johtajalta kaks erikoismainintaa harjotuksen loppupuhuttelussa ja meidän vikaa tehtävää kehuttiin et se oli viikon paras. Että porukka lähti hyvil fiiliksellä kohti kasarmia, kun päästiinki viel lomille saman päivänä. Aurinko paisto ja se oliki sitte siinä :)

Mähä tulin jo sunnuntai-iltana vähä aikasemmin kassulle et sain pakata rauhas ja katottuu kunnol et mitä tartten mukaan. Tossa pakkaamisessa ei mee oikeesti ku joku 10-15, riippuen kuinka tehokasta se on :D Ite laitoin vaa musan soimaa ja pakkaus suju tosi nopsaa. Koska lähes tulkoo kaikilt leireil on ollu aamul iha sika kiire ja on ollu hirveetä säheltämistä AINA, mut nyt me lähettiinki vast siin 9 aikoihi ja ehti makoilee tuvas iha rauhas ja mietiskellä et mitä kaikkee oli tulos. Ekat puoltoista päivää oltiin tuol Hätiläs ja me ammuttiin ja oli erilaisia ampumisharjotuksia. Tajus et hei, me tehään nyt viimestä kertaa näitä, et nyt tehää sit kunnol. Ja me kyl hiottiin niitä ja ollaan harjotelu tosi kovasti muutenki. Tuol hätiläs meni mun mielest ihan jeesisti. Yhessä harjotuksessa en ollu mukana, ku siinä oli vaan osa meidän joukkueesta, et loput meni sitte kasaamaan kolmee telttaa auringon paisteessa, et kyl sekin kävi. Meinaan mä vihaan lumihangessa rämpimistä, varsinki ku sitä lunta on lantiolle asti, niin eihän siitä tuu oikeesti yhtään mitään. Palaa vaan hermot, kengät kastuu + hymy hyytyy aika nopeesti :D (voin kertoo)   En oo ikinä tykänny talvesta, ja intin ansiosta tykkään siitä viel vähemmän. Mut intin ansiosta en kyl tunne kylmää enää samallalailla kun ennen, koska tuol on välil ollu niin jäässä, et pieni venailu esim. baarijonos/taxijonossa ei tunnu miltään. Verrattuna siihen, että on viis päivää putkeen metsässä ja pääsi kerran, yhden onnekkaan kerran, käymään sotkussa sisävessassa. Ahh, ihhana juttu UHH :D

Tiistai-iltana siirryttiin sitte defuil kohti pääkaupunkiseutuu eli Santiksen kasarmille. Noudettii sellasen kasi-liivit joita käytettiin seuraavan päivän yhes harjotukses. Se oli kyl aika hc-teknologiaa :D Olin ihan että wow. On seki nyt sitte koettu. Meitä kehuttiin sit keskiviikkona (ku käytettiin noita) että oltiin nopee ja vaikuttava joukko. Sitte laitettii illal telttoi pystyy, pimeellä täl kertaa niinku yleensä, ja kaikil meinas mennä hermot. Myös mulla :D Osa oli vaan sillee et ei kiinnosta, ei jaksa. Okei, mut jos kaikki vaan seisoo ja kattoo taivaalle nii öö, mitään ei tapahdu! Saatiin teltat sit loppujen lopuks pystyyn ja kamina tulille. Pienenä välispeakinä, tähtitaivas oli ihan sairaan upee! Meidä telttapaikalta oli tosi kauniit maisemat ja olin ihan että oooiii. Oon oppinu, et on siin metsässä jotain maagista kuitenki. Ettei se oo vaan hyttysiä ja kauheeta maastoo. Mutta en kyl koskaa enää haluu vapaaehtosesti lähtee telttailemaan metsään. Mielummin kasaan jonku miniteltan sisälle ja leikin et oon ulkona yötä :D Lämmin on in ja kylmä on niin out! :P Äkkii oltiinki sit jo viikon puolivälis ja oho, ylihuomen tää homma loppuukin, mut ei alettu yhtää löysäilee, no no!

Torstaina meil oli sellane erilainen yhteistoiminta ja saatiin siinäki kehuja et se meni hyvin. Kyl meille tuli ihan turhan tyhmiä pikkuvirheitä mitkä pitäs jo välttää, mut tottakai siinä jännittää ja kun innostuu nii menee vaa holtittomasti eteenpäin, nii kyl porukkaa vähän se harmitti, et kun yritettiin ja panostettii ja se ei sit kuitenkaa menny ihan niinku aikasemmin harjotuksis oli menny. Mutta mitään isoja juttuja meil ei menny pieleen ja noi asiat mistä saatiin negatiivista/rakentavaa palautetta niin reenillä sellaset sais karsittua helposti pois :). Ja alkuillasta oli meidän ikimuistone hesu-keikka! Se vedettiin niin kotiin ettei olis voinu paremmin mennä. Palautteen antaja oli ihan sanaton ja sano et tää oli ihan loistava veto, ettei ollu muutaku hyvää sanottavaa. Seisottiin siin muodos pimeäs jossai päin Santista ja tunsi ku porukka kasvo muutaman sentin ylöspäin. Olin ylpee itestäni ja kaikki muutki oli varmasti. Olin mielessäni vaa sillee et hyvä jätkät YEEEAAHH! ;) Päästiin sit käymään sotkussa ja pääsin sisävessaan :D Eihän mul mitään rahaa koskaan oo mukana, mut ei se haitannu. Ku pääs ees hetkeks sisälle ja nauttimaan lämmöst, ennenku piti taas lähtee pakkasee ja pukee taistelukamoi päälle. Luksusta sanon minä :D

Perjantai-aamu! Viimenen yö takana ja herätys oli klo 04! 04 YÖLLÄ, EI SE OO EES AAMUA, MITÄH :D Luulin et se oli oikeesti joku vitsi, ku mut herätettiin kipinään, ja mulle sanottiin et herätys ei oo 06 vaan 04. Olin ahahahaa, juu niin varmaan, unissas on! Mut neljältä joo-o. Heh. Ei paljoo tätä neitii naurattanu ku kipinä oli 02-03 ja 04 jo ylös. Jes :D Mutjoo, ihan hyväst syystä herättiin, koska laitettii meidä tukikohdas kaikki kamat kasaan ja lähtövalmiiks, koska lähettii joskus 07 aikoihin tokavikalle tehtävälle, mikä oli etsintä-ja kiinniottotehtävä yhes saares. Se oli tosi jees! Ilmä kyl suosi meit tuol, tai siis korjaan :D, siis suosi joo auringon puolest. Yöt oli ihan järkyttävän kylmiä ja aina aamulla ja illalla tärisin kylmyydestä, mut päiväl oli sit ihan kohtalaisen ihmismäiset kelit. Ainoo iso miinus oli se, et mun sormet oli lähestulkoo koko leirin jäässä. Ja sen takii ihan turvoksis! Ainoo kerta millo sormet oli lämpimät oli sillo jos kamina oli pääl tai ku ammuttiin yks päivä rasitusammunnat mis kaikki ampu kuus lipasta tauluun, kuus! Huhhuh, tuntu kyl kaikis lihaksissa ja sormetki sai vihdoista viimein lämpimiks. Se taitaaki olla vika kerta ku ammuttiin kovilla, ihan outoo. Kaikki loppuu aikanaa!

Perjantain viimenen tehtävä oli kohteensuojaus ja sanottiin et se olis viikon paras suoritus. Hyvä meidän joukkue :P! ViestiR kyl tykitti tuol harjotuksessa ihan täysil, niinku pitääki ;) Sit oliki loppu edes. Kaikki rykmentin äijät ja muutama nainen. Jos nyt näin oikein, niin mun lisäks siel oli yks nais-spolle. Ihan outoo et meit oli vaan kaks siel. Siinä tajus taas sen, että kyl nää intin hommat on melko miesvaltasta. One of the boys-fiilis on ollu aina. Eikä oo haitannu yhtään :D Vaik välillä jätkät on availluki ovia ja sanonu et naiset ensin naiset ensin, mikä on lämmittäny mieltä kivasti :) Eli juu, oli loppupuhuttelu ja lähettii kohti rakasta rykmenttiä. Nukuin koko matkan ja heräsin muutaman kerran siihe ku niska oli ihan jumis. Kassulla nopee kamojen huolto, ittensä huolto (jonka tein ennätysajassa 10 minuuttia, koska olin suihkus pesemäs tukkaa ku kuulun et joo 12 minaa aikaa olla muodos alakerras), mikä onnistu sit loppujen lopuks. Oli kyl niin huikee ja mahtava fiilis ku latoin ipodin tulille ja kävelin kirpeessä pakkasessa kohti Riksun asemaa ja fiilistelin viikon tapahtumia ja samalla koko 8 ja puol kuukauden tapahtumia. Niin ihanaa päästä pois tuolta, mutta samalla niin haikeeta tavallaan. Tiivis porukka ja hyviä tyyppejä. Kun mul ei oo sisaruksii, niin on tuntu siltä ku ois saanu parisenkymmentä veljee ja nyt ne otetaan pois. Tietää tosi hyvin et millasta porukka on koska ollaanha me asuttu tuol tosi tiiviisti. Vaikka pojat on NIIN poikii :D oon tienny sen aina ja tää kokemus on vaan vahvistanu sitä. Ja oon oppinu pojist ihan uusia juttuja ja ymmärrän niitä paremmin. Ja ai että ku ne ajettelee asiat niin yksinkertasesti, itelleki on tarttunu vähän sitä, mikä on hyvä juttu :D Ettei tartte ajetella asiota niin ... himskatin vaikeesti ja monimutkasesti. Mulla tulee ihan oikeesti ikävä noita jätkiä ja mun nro1. taisteluparia<3! :( Kyl täs kirjottaessa tippa tulee linssiin,, huuuhh! Ollaan koettu niin paljon juttui yhessä, että huhhuh ja WOW :) Muistot säilyy aina, ja meidä porukan muistot on kyl kultaa!

Tänään takasin kassulle, tj3 ja ja kamojen palautukset tiedossa ja jotain oppitunteja reserviin siirtymistä varten. Kaikki kamut jotka jää viel tonne kesään asti nii niille sanotaan moikat ja nähdään myöhemmi. Nyt nautitaan mitä on viel jäljellä ja sit alotettaan elämä reservis. Jännäää!

Fiilis on nyt vähä semmone et mitä nyt tapahtuu? Tähän sopiiki aivan loistavasti Rihannan What now, mikä kuvastaa mun fiiliksiä täl hetkel, sekava olo, helpottunu, onnellinen ja kaikkee outoi tunnetiloja. Mikä tää tunne on? :D


Palaillaan tosi pian ;) ja PSSST. seuraava postaus onki sitte vähä speciaalii, tj0-päivän kunniaks of course ;)
xoxo, Isbe <3 :>


"I don't know where to go
I don't know what to feel
I don't know how to cry
I don't know, oh, oh why, so what now" ...