It's action baby! Tää viikko oli tiukkaa toimintaa täynnä. Mulla alko sotilaspoliisin miehistökurssi. En oo oikeesti varmaan ikinä oppinu yhen viikon aikana näin paljon juttuja. Kun katoin tulevaa viikko-ohjelmaa viime viikon sunnuntaina niin aattelin, että wow, viikosta tulis tosi mielenkiintonen. Se oli sitä ja paljon enemmän. Nyt mulla on menossa e-kausi eli erikoistumiskausi. Tätä mä oonkin oottanu kaikista eniten. Tästä koulutuksesta on takuuvarmasti hyötyy tulevaisuudessa ja tän kokee vaan kerran elämässä, joten otan tästä kaiken irti, teen asiat täysillä ja yritän parhaani. Tsempillä eteenpäin kohti uusii haasteita!

Maanantai-aamu, kello on 5.15 ja meillä on tiedossa aamulenkki. KYLLÄ! Ei ollu niin koomanen olo kun olisin kuvitellu, mutta että lähetää heti urheilemaan kun on just heränny, niin terve. Se tuntu tavallaan ihan hyvältä, mutta ei menny kauaa niin oli jo veren maku suussa ja oksetti vähäsen. Aattelin, että jos tää on joka aamu tällasta niin tulee kyllä harvinaisen mukavia aamuja eteen :D No, tiistaista lähtien aamulenkit oli vähän hitaampia, koska ekana kertana siellä oli jo 2 äijää puskassa oksentamassa ja muutamat jäi jälkeen. Loppuviikon vauhti oli tosi hyvä; siinä heräs keho, veri rupes kiertämään kunnolla ja tuli mukavasti hiki. Tai no, mulla tulee ihan jäätävä hiki mikä ei lopu koskaan aina kun liikun noilla verkkareilla. Mutta se on sen merkki että on tehny jotain. Aamulenkkiin liittyy vielä vähän venyttelyä ja lihaskuntoliikkeitä. Oon itse asias alkanu tykätä noista lenkeistä. Saan siitä hyvin energiaa päivän haasteisiin ja jaksan paljon paremmin, jos vertaan intin ekoja viikkoja. Jos vapaa-ajalla lähitisin lenkille, niin se olis joskus 21 aikoihin illalla, mutta kyllä toi 5.15 menee kanssa ... ainakin hetken aikaa :D Aamulenkkien lisäks meillä oli kuntopiiri, joka ei ollu niin rankka mitä oletin, mutta sellanen hyvä missä syvät lihakset joutu oikeesti tekeen duunia ja hiki virtas. Pakollisen liikunnan lisäks, oon alkanu käydä intin kuntosalilla. Kävin viikolla 2 kertaa ja tykkäsin todella paljon. Siellä on ihan hyvät laitteet ja plussaa saa erityisesti juoksumatto ja spinning-pyörät. Mulla oli keskiviikon pamppu/teleskooppipammpu-harjotuksesta paikat sen verra hapoilla, että torstaina oli tosi jees käydä polkemassa vähän spinningpyörää ja tehä vähän lihaskuntoo. Kun tuol pääsee liikunnan vauhtiin, niin jaksaa paremmin ja kuntoki pysyy hyvänä :)

Liikunan lisäks meillä oli oppintunteja, voimankäyttökoulutusta, voimankäyttövälineiden koulutusta, kertaavaa koulutusta ja pistoolin kasausta ja vaikka mitä jännää! En torkkunu yhelläkään tunnilla ja olin kaikissa harjotuksissa hereillä. Mua oikeesti kiinnostaa nää jutut ja haluun olla hyvä siinä mitä teen. Ja meidän kouluttuja on hyvä; se on ammattitaitonen, tiukka mutta samaan aikaan reilu. Esimerkiks me päästiin poikkeuksellisesti vasta lauantaina lomille, niin päästiin jo ennen puolta kahta lomille, vaikka ohjelmassa luki että kello 14. Koska me hoidettiin hommat hyvin ja huolella, niin päästiin aikasemmin. Se oli mun mielestä tosi reilua ja kivaa tottakai ;) Ens viikolla me päästäänkin taas normaalisti perjantaina lomille. Tuntuu, että olis vaan käyny kotona kääntymässä, mutta ens viikonloppuna pääsee latamaan akkuja taas kunnolla. Vaikka viime yönä nukuinkin yhteensä 15h, niin kyllä sitä univelkaa ehkä vielä vähän löytyy jostain, heh. :P

Yks asia mikä tuolla tulee aika hyvin esille, on valitus. Eikä mikään ihme sinänsä :D Mutta itelle on vaikeeta tajuta, että kun ollaan tuolla, niin meidän majotus ja ruoka maksetaan. Me saadaan noi kaikki palvelut ilmaseks. En tiedä johtuuko se siitä (ja varmaankin johtuu osittain), että ihmiset valittaa kun ei oo kinkkukiusausta, makkaraa ja kebabbia. Kaikki vähän erikoinen ja "outo" ruoka on pahaa. Oon suuri kalan ystävä ja tuolla oli lounaalla kalaa kookoskastikkeessa, mä melkein huusin että IHANAA! Niin suurin osa oli silleen no hyi, vaikka ne ei ollu ees ikinä maistanu kyseistä safkaa. Okei, ei kaikki tykkää kaikesta, se nyt on ihan normaalia. Mutta aina voi vähän maistaa, ja voi tullakin sellasta ruokaa eteen mikä onkin hyvää, vaikka ennakkoluulot olis ollu tosi suuret. Ite oon tavallaan aika nirso, mutta toisaalta syön kaikkee mistä muut ei tykkää :D Ja mä AINA maistan, vaikka näyttäs kuinka hirveeltä, koska sitä ei koskaan tiedä. Musta on hyvä että on erilaista ruokaa; sitä perus makaroonilaatikkoo mitä kaikki syö ja sitten vähän jotain eksoottisempaa, siinä on joka makuun jotain. Mä oon ainakin tyytyväinen siihen ruokaan mitä mulle annetaan; otan jos tykkään, ja en hirveesti valita jos ei oo joka päivä mun lempiruokaa ja syön suurinpirteein sen mitä otan, that's it :). Koska se olis ihme, jos joka päivä olis kukkakaaliperunamuussia ja pestokalaa :D Niimpä. Mun yks favourite-ruoka on tuolla puuro, koska se täyttää ja sillä jaksaa aamun hyvin sekä toi kala-kookos-juttu, nams nams <3 Ollaan tyytyväisii että meillä on ees jotain safkaa, kyllä aina jokaselle löytyy jotain mistä ees vähäse tykkää.

Huomenna alkaa sitten jo 8 vko palveluksessa, hui :D Toinen viikko e-kautta pyörähtää käyntiin ja uusia asioita oppii taas varmasti. Can't wait! Meen ihan mielelläni takasin kassulle,,, tai no en ehkä niin mielelläni kun oli vaan yhen päivän viikonloppu, mutta tästäki nautin täysin rinnoin ;)

Hyvää viikkoo to everybody!!! Ja nautitaan noista ihanista auringonsäteistä kun niitä vielä on tarjolla 8) Love you<3 Ootte tärkeitä :>

Palaillaan taas,
xoxo, Isbe<3 :>


Vähän musaa:

Ei enää alokas vaan viestimies :-) Perjantaina meillä oli vala ja mut ylennettiin viestimieheksi, yeah! Hieno fiilis: alokaskausi on ohi ja uudet haasteet oottaa edespäin. Ennen valaa oli koko ajan sellanen pieni jännitys. Koska jos siellä isossa porukassa olis alkanu sählätä niin se olis näyttäny tosi urpolta, mutta mun mielestä olin tosi särmä ja kaikki meni nappiin ;) Perjantaina vallitsi kyllä tosi isänmaallinen fiilis. Seisoin siinä ase kädessä ja katoin superylpeenä kohti taivasta. Siinä vaiheessa tuli sellanen olo, että olin ilonen että olin ryhtyny tähän hommaan ylipäätänsä ja olin samalla ylpee itestäni ja siitä mitä kaikkea siistiä oon tähän asti saavuttanu. Kaiken kruunas se, että mun perhe oli juhlistamassa tota tilaisuutta kasarmilla. Ihan ku olis ollu jotkut kevätjuhlat, mutta ei kuitenkaan :D Tällä kertaa ei saanu laittaa mekkoo päälle, mutta onneks viikonloppusin voin vaikka nukkua mekko päällä jos siltä tuntuu. Päivä oli erittäin kuuma ja siinä kun seiso muodossa, niin pysty tuntemaa kun hikipisarat valu pitkin selkää ja käsiä. Tai se ei ollu enään "pientä hikipisaraa" vaan kunnon suihkua, HUH! En onneks pyörtyny vaikka välillä tuntu siltä, että kohta lähtee taju. Mutta se olis ollu kauheeta, jos olis satanu kaatamalla. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Oli mukavaa lähtee lomille ilosena ja onnellisena viestimiehenä 8)

Viime viikko tosiaan huipentu tohon valaan, mitä kaikki oli odottanu joko vähemmän tai enemmän. Vaikka tultiin kasarmille takasin vasta maanantai-iltana, koska meillä oli pidemmät lomat, niin viikko tuntu ihan normaalipituselta. Ohjelmaa ei ollu loppujen lopuks niin kauheen paljon ja odottelua oli melkosesti. Sai torkuttua aika hyvin sekä päivällä olevilla tauoilla että iltavapailla ZzZzZzZ... Nukkuminen<3 Tiistaina alkoki sitte taas tiukka toiminta. Oli rästipäivää, missä ihmiset suoritti kasaantuneita juttuja pois. Se oli hyvä päivä siinä mieles, että pääsi harjotteleen ampumista, koska meitsi ei oo tossa lajissa mikään rambo :D Tykkään siitä ja se on jännää, mutta ne luodit ei vaan löydä sinne tauluun, hmm... Rupes ne taas jossain vaiheessa osumaan, mutta se on aika satunnaista. Ehkä se johtuu osittain mun "vähä" sähläriluonteesta, harjotuksen puutteesta ja kiirehtimisestä. Mutta harjottelemalla oppii, se vaan on fakta. Ja sitäkään ei pidä unohtaa, et virheistäki oppii. Oon tehny kyl sen verran kaikkii pikkuvirheitä, että tuun oppiin JÄRKYTTÄVÄN paljon :D Mulla on ainakin niin, että jos teen jonkun jutun väärin tai unohdan niin muistan sen sitten aina että miten se juttu kuuluu tehdä. (Nimimerkki Räjäytin itteni tavallaan käsikranaatilla, hups) Nyt muistan sen aina, että sitä kättä ei saa vaihtaa. Että näin. Tottakai noille jutuille nauraa ja repeilen edelleen ku kirjottelen tätä, mutta sit jos joutuu oikeiden tavaroiden pariin niin sit ei paljon naurata. Mutta kyllä musta hyvä taistelija saadaan ;)
Hitaasti, mutta varmasti ;>

Muuta ohjelmaa oli noin 20km marssi, suunnistusta ja siivoilua. Sillon vähän niin sanotusti 'hajotti ja pahasti' kun lähettiin marsille 5 minuutin varotuksella. Olin että NONIIN :D Tästä tulis ihan sairaan hauskaa. Kävi kyllä sellanen mäihä että huh! En ehtiny laittaa toisia sukkia, rakkolaastareita taikka polvitukea, niin pelotti vähän että miten se tulee menemää. Noh, ihme tapahtu. Polveen ei sattunu eikä se särkeny kertaakaan ja jalat pysy ilman rakkoja. Vasen nilkka kolotti jossain vaiheessa (en tiedä todellakaan miksi :D) mutta seki meni ohi nopeesti. Yleensä mulla ei oo yhtään tuuria, mutta nyt oli. Kerranki, yeah!!! Ilma oli jälleen kerran kuuma; aurinko paisto kirkkaalta taivaalta (välillä suoraan silmiinki), hiki virtas, vaatteet ei hengittäny yhtään sekä vessahätä ja jano vuorotteli vähän väliä. Nauroin itekseni muutaman kerran marssin aikana ja lauleskelin kans, kun olin meidän ryhmän viimenen. Ja juoksinkin marssilla aika paljon. Kun jono jäi jostain kohtaa vähän jälkeen, niin siellä meitsi kiitää kypärä heiluen. Siinä hommassa oli kyllä menoa ja mieninkä. Edelleenkin oon kyllä sitä mieltä, että pyöräily rocks ja kävely on ... joskus kivaa! Mutta mutta, olen ilokseni huomannu että pakarat pysyy erittäin tikissä kunnossa kun kävelee epätasasta maastoa ja heittää siellä välissä muutaman juoksuaskeleenkin. Ilon kautta ;)

Rento ja kiva viikko takana kyllä :) Homma toimii ja ruutiinit hallussa että mikäs täs 8) Saatiin just tietää , että mitä meistä nyt ihan varmasti koulutetaan. Tää tyttö alottaa huomenna sotilaspoliisi koulutuksen ja palvelusta olis edessä se 9kk. Kuulostaa niin hyvältä! Olin onnellinen ja ilonen, että musta tulee se, mitä alunperin halusinkin. Se lämmittää mieltä. Palvelusajasta tulee aivan varmasti mielenkiintonen, toiminta täytteinen ja ikimuistonen, siitä ei oo epäilystä :P Huominen yö nukutaan hyvin ja sitten mennään kohti ens viikkoo ja spol miehistökurssia. Täält mä tuun ;)

Ja se perjantain David Guettan keikka! WOW<3 Se oli aivan mahtavan hieno show. Se jätkä vaan osas soittaa :) Lähes kaikki lempibiisit se soitti ja fiilis olis superonnellinen, koska päästiin ajoissa kuitenkin paikalle ja ylennys oli takana :) Kiitos neiti V<3 Olit huikeeta festariseuraa!

Nyt kun on käyty festareilla, grillailtu, biletetty, nähty frendei ja nukuttu niin oottaa innolla jo, et mitä ens viikonloppu tuo tullessaan. Lomat on erittäin jees, vaikk tollasiii minilomia onkin... vielä hetken aikaa :D



Palaillaan taas ihanat ihmiset,
xoxo, Isbe<3 :>

Superihana fiilis =) Täl hetkellä kattelen Lontoon Olympialaisten juhlakonserttia ja nautiskelen kylmää saunajuomaa<3 Huomenna illalla vasta takasin kasarmille, yeah baby! Tää viikonloppu alko tosi hyvin ja on ollu just niin rentouttava ja sopivan palauttava mitä odotinkin. Aika menee tosi nopeesti, koska aina kun pääsee kotiin, niin on kaikkee pientä puuhaa koko ajan. Perjantaisin iskee kyllä, ihme ja kumma, kauhee väsymys ja sen kunniaks nukuinki komeet 14 tuntia. Ja tuosta! Lauantaina on sitte levänny olo ja voi ottaa minilomasta kaiken irti, unohtamatta sitä kultasta omaa aikaa. Tollasessa yhhteisössä eläminen on loppujen lopuks niin erilaista kun se, että oon kotona yksin tai porukoitten kans. Täällä oon taas ihan omassa elementissä. Tykkään kyllä niin paljon siitä, että saan nukkua pitkään, syödä hyvän aamupalan ja polkasta salille. Tehdä sitä omaa juttuu mistä tykkään. Sillä ennen kun astuin armeijan harmaisiin mun arki liittyy urheilurutiineihin, joko saliin tai futikseen. Oli mukava pelata eilen tytsjen kans taas viikon tauon jälkeen. Jalkapallo on kuningaslaji nro1. ... vaikka toi metsässä syöksyminenkin on ihan siistiä toisaalta!

Back to basics! Viime viikko alko uintitestillä. Kerroinki jo edellisessä postauksessa, että se uimapuku oli niin Baywatchia kun olla ja voi! Se oli kyllä erityisen hupaisaa, kun siellä on joku 45 jätkää speedoissa ja 4 tyttöö baywatch-uikkareissa. Jätkiäkin nauratti kyllä, mutta meitä nauratti enemmän. Nyt on sitte kokemusta rikkaampana ja tietää, että miltä tuntuu olla Baywatch Babe :D Uintitesti oli aika easy ja olin erityisesti ylpee mun selkäuinnista. Osaan uida hyvin ainoastaan tota perus sammakkouintii, mut en tiedä, että onko toi Olympialais-uintien kattelu antanu mulle jotain extravoimia. Ehkäpä. Uinti on kyllä kivaa ja varsinkin kesällä rannalla kavereitten kans hyvässä seurassa, mutta onneks ei tarttenu sukeltaa. Sillä siinä vaiheessa mä sanon että TERVE! Jos mulla menee vähänkin vettä nenään niin tulee sellanen olo että hukun. Rannalla olo on parasta ja sukeltaminen ei, koska A) meinaan hukkua aina ja B) näytän vedessä joltain epilepsiakohtauksen saaneelta hylkeeltä. Uinnin jälkeen oli kyllä freshi ja hyvä olo. Itelle uiminen tekee tosi hyvää kropalle ja varsinkin nivelille. Ei vaan jostain syystä tuu käytyä tuolla uimahallissa, kylpylässä sitäki enemmä :D Uinnin jälkeen mietittiin just tyttöjen kans siellä, että joku Aqua Zumba vois olla tosi siistiä! Ihan pelkästä uintitestistä tuli mieleen kaikenlaista ja rupes miettiin että hei, mä voisin alkaa käydä uimassa. Kattoo sitten, että miten ton toteutuksen kanssa käy. On niin paljon kaikkia asioita mitä haluis kokeilla ja ne kuitenkin jää vaan ajatuksiin, mutta tuolla tajuaa, että se ei hirveetä puristusta vaadi että lähtee ajatuksen sijasta tekemään. Kokemukset tekee elämästä rikkaampaa.

BUM BUM! Viikon kohokohta oli taistelihan perustutkinto, missä testattiin kaikkia asioita mitä ollaan tuolla opittu kuukauden aikana. Se jännitti hyvällä tavalla ja ei tullu mitään paniikkia. Tsempattiin toisiamme ja heitettiin hyvää läppää, niin ei siinä voi tulla paniikkia. Meni vaan niille rasteille silleen, että moro mitäköhän tästäkin tulee. Mutta loppujen lopuks testi tuntu siltä, että se ihan hyvin. Muutamis kohissa olin todella ylpee itestäni ja veri pumppas suonissa ennätystahtii, mutta jossain kohissa iski pieni ärsytys kun ei menny ihan nappiin. Mutta tiesin lähes aina, että mikä oli menny väärin, niin kun sain palautetta, niin muistan tästä edes aina ne kohdat jotka mokasin. Virheistä oppii, tai mä ainakin opin :D Sen tiedän ite, että kun mulla oli ma-ti välisenä yönä päivystysvuoro, niin se vei osittain vähän mehuja pois. Parhaani kuitenki yritin ja kaikkeni annoin, että sen jälkeen oli hyvä lähtee ilosena ja väsyneenä takasin tupaan. Sinä päivänä huomasin ja tajusin, että hei, mä oon oppinu ihan sairaan paljon kaikkee sellasta mistä en oo edes ikinä tienny. Tuli pieni äijä-olo, kun meni niitä rasteja eteenpäin ja sykki vaan paikasta paikkaan. Yhtä frendiä lainaten: "Siellä se Iisa on sotimassa." (oot ihana enkelityttö<3)

Loppuviikko olikin vähän rennompaa settiä. Paitsi meillä oli nyt marssi II. Joka oli joku noin 12km. Luulin aluks että tästä tulee tosi tosi rankka marssi, mutta ei. Kun marssittiin ekal kerralla se 5km niin se tuntu aika tuskaselta mutta tää ei tuntunu ees pahalta. Kun pitkän kävelylenkin olis vaan tehny, no problem. Tottakai, kroppa on tottunu siihen että kannetaan niitä lisäkiloja mukana all the time ja siihen, että kävellään paaaaljon. Vasta nyt oon ruvennu tottumaan tohon kävelyyn. Kun en oo mikään himokävelijä ja askel on muutenki aika pieni, niin aluks kävely tuntu oudolta. Pyöräilen tai juoksen ympäriinsä siviilissä, niin pitkät kävelymatkat tuntuu oudoilta. Kävelyihmisille toi on erittäin jees. Kävely on ihan kivaa, mutta oma tahti, iPod ja ite valitsemat reitit, sitten mä kävelen ihan mielelläni. Mun oranssi Lol-pyörä<3

Intin kuntorata! Voiko enää siistiimpää liikuntamuotoo olla. Hyppyjä, loikkia, ryömimistä, juoksua, kiipeilyä ja vaikka mitä. Onhan se raskas mutta ihan sairaan hauska :D Tuli heti mieleen se Uuno armeijassa leffa, missä se menee sitä rataa. Mentiin se pareittan läpi ja ai että me naurettiin. Jotkut osiot näytti niin ylitsepääsemättömiltä, mutta se oliki vähä helpompi. Yhtä osioo en päässy, missä piti hypätä sellaselle korkeelle pöydälle ja vetää ittensä siitä yli, mutta kyllä mä siitä vielä yli joku kerta pääsen ;) treeniä treeniä vaan! Siel radal vois ruveta käymään säännöllisesti vähä pomppimassa. Sen jälkeen me käytii nyt VASTA ekaa kertaa kuntosalilla. Siel oli just ihan hyvät laitteet, että sielläki alan käydä kun jaksaa ja on sellanen fiilis että jaksaa sykkiä vähän extraakin päivän päätteeks. Koska on niitä päiviä jollon on ihan puhki ja tekis mieli nukkua 24/7, mutta sit on niitä päiviä, että virtaa riittää ja haluaa vähän pumpata paikkoja. Mutta kyllä mun oma naistensali on paras sali ;) Tästä alkaa intissä kuntoilu ihan varmasti!

Ja humps! Yks viikko onkin taas pulkassa :) Jännän nopeesti menee aika; päivät, viikot, kuukausi! Vastahan mä astuin palvelukseen ja ens viikon perjantaina onkin jo vala. Ei voi olla totta! Musta tulee viestimies, hihiii! Tässä pitäs jo pikkuhiljaa selvitä, että kuka menee minnekin ja kuinka kauan tuolla loppujen lopuks sitten on. Se on tällä hetkellä ainoo asia mikä tuottaa perhosia vatsan pohjalle, muuten on ihan normifiilis. Ens perjantaina pitää olla valassa tosi särmä ja aion seisoo NIIN ylpeenä siellä et taivas ei oo ees rajana! Läheiset tulee sinne kattoon, mikä tekee siitä vielä hienompaa. Mutta en oota ainoastaan valaa vaan Weekend Festivaalia! WOW WOW<3 Perjantaina kun pääsen heti porteista pihalle niin lähden mun parhaan frendin kans festareilla tsekkaamaan vähän tota David Guetan ja Skrillexin settiä. Mun mieli on jo niin ens lomissa, että nyt pitäs vähä skarpata ja keskittyä ensin tohon ens viikkoon, mutta eiköhän mun todellisuus vaihdu taas kun pääsen Riksuun. Ainakin se on tähän asti menny niin, ja uskon et jatkossakin.

Nyt kello rupee näyttämää kyllä niin paljo, et voisin mennä peiton alle. Hyvä fiilis, erittäi hyvä fiilis. Mäkkiruoka, koti-ilta, sali, bailaus, futis, musiikki, nukkuminen, frendit, nauraminen jne... lomat on ihania muun muassa näiden juttujen takia. Arvostan joka kerta ihan eri asioita kun pääsen lomille. Tuntuu, että oon kasvanu hirveen pienen ajan sisään henkisesti tosi paljon. Jostain asioista ajattelee ihan eri kantilta ja välillä tuleekin itelle outo tunne, että mites mä nyt tälleen ajattelen, mutta se on sitä kasvamista. Kyllä toi armeija on se mun paikka tällä hetkellä. Ei oo kaduttanu että oon tohon leikkiin ryhtyny ja on ollu hirmusen hauskaa tuolla. Ja tää on once in a lifetime chance! Kattoo mitä kaikkee siistiä ens viikko tuo tullessaan. Intti-iisa vauhdissa taas =)

Seuraavat tunnelmat kirjottelen sitten ens viikonloppuna, kun bailaukselta ja nukkumiselta kerkiän ;) Kiitos vaan Davidille, että tuut just sinä päivänä heittään keikkaa, meitsi tykkää :) ja ps. oli ihana nähä taas teitä tuttuja tuol kaupungilla ja ihan sattumalta kotimatkallaki. Ette ees tiiä kuinka tärkeitä ja ihania ootte<3 hih!

Tän tahdissa kohti ens viikkoo 8) :

Palaillaan, xoxo, Isbe<3 :>

UNI! Se on tän viikon juttu :D Olin siis leirillä ma-ke ja unta kerty sellaset mukavat 4h. Pärjäisin 4h unilla ehkä just yhen päivän, mutta kun pitää olla koko aja valppaana ja olla nopeesti valmis, niin väsymys alko kyl iskeen päälle. Kun päästiin jo torstaina lomille niin tiesin heti, että yks tän viikonlopun teemoista on nukkuminen. Jotenki oon pysyny laskuissa mukana ja unta on kertyny suunnilleen joku lähelle 30h kolmena yönä. Ai ai<3 Nyt on levänny olo ja on voi lähtee freshinä kohti uuden viikon haasteita. Sen tiedän jo, että huomenna meil on tiedossa joku uintitesti. Otin himaan ton intin antaman naisten uikkarin. Se on aika hot! Miettikää sellanen Baywatch-tyylinen, mutta sähkönsininen malli. Repeilin kun kokeilin sitä, sopiva se on, mutta en muista millon oon viimeks käyttäny mitään kokouimapukuu :D Bikinit on kyl mun nro1 uikkarit nyt ja tulee aina olemaan. Huomenna me NIIN nauretaan siellä uimahallissa, huh!

Täs viikos oli paljon kaikkee super siistiä, haasteita, naurua, hikee, verta, mustelmia ja kipua. Lista on aika loputon. Tällä leirillä ei kyllä itku päässy, mitä vähän ihmettelin koska toi oli selkeesti rankempi kun se ensimmäinen leiri, mutta nyt tohon osas suhtautuu erilailla ja tiesi jo vähän että mitä on tulossa. Koska siihen ekaan leiriin lähin sellasella fiiliksellä, että terve terve, en oo ikinä nukkunu teltassa! Nyt oli sellanen vanha tekijä olo, ja kaikki suju paremmi, koska noita juttuja oli jo treenattu aikasemmi. Olin sunnuntai-iltana silleen, että selviänkö tosta ja jännitti niin paljon, etten nukkunu kauheen paljoo. Yleensä nukun vuodessa joku 357 päivää hyvin ja kuin tukki. Lähettiin sinne jo joskus ennen 09 ja oltiin siellä ennen 11. Adrenaliini pulppus vaan mun suonissa ja ootin innolla mitä me tehtiin. Eka päivä oli rennoin ja ei tehty mitään speciaalia. Alotus päivän kruunas se, että mulle sattu tuleen tosi hyvä telttaryhmä! Ryhmä 4 niin rockas tuolla ;) Me naurettiin tosi paljon ja lensi sellasta juttuu välillä, että osa niistä jäi sinne metsään pysyvästi. Ihan hyvä vaan :D Esimerkiks viime leirillä me kasattiin teltta jossain vähä alle 10 minuutissa, niin nyt meitä oli joku 14 tyyppii ja meillä meni 1h ja 30min!!! Oltiin vielä silleen, että juu juu, kyllä me saadaan tää vartissa valmiiks. Kaikki vaa sähläs ja repeili. Kyl me sit lopulta saatiin se valmiiks, ilon kautta. Kaikista hauskinta tos meidän ryhmäs oli ja muutenkin tuolla intis, et jätkät ei aina muista että siinä on tyttöjä vieressä. Sitten kun mä rupeen nauraan ihan kippurassa tai oon silleen, että heh heh, just joo, niin sitte jätkät on kauheen pahoillaan ja pyytelee anteeks. Mä vaan sanon, et ei se haittaa, kyllä mä tollaset läpät kestän. Ja kun ne nyt tietää millane mun huumori on niin ne uskaltaa heittää lähes vaikka mitä ja mä vaa nauran. Tuolla huomaa sen, et mitä parempi porukka on, ja kemiat toimii niin sitä parempia tuloksii tulee. Yhteen pelaaminen on kaiken a ja o.

Jo ensimmäisen päivän lopussa teltassa vallitsi sellanen kunnon hiki-soija-lemu :D Ite oon siihen tottunu, koska säärisuojat ja moken hanskat haisee ehkä pahimmalle ikinä. Ja se, että kun kaikki haisee pahalta; kukaan ei oo käyny suihkussa, pessy hampaita ja vaihtanu vaatteita, niin ei se häiritse. Ainoastaan sillon, kun lähettiin rekoilla takasin kohti kasarmia niin siellä sitä lemua ei voinu olla haistamatta. Itellä mulla oli repussa pooloo, pitkii kalsareita, villapaitaa, t-paitaa ja vaihtosukkia, mutta en vaihtanu mitään siellä. Hikoon niin helposti ja ei houkutellu laittaa puhtaita vaatteitta sellaselle hikisennihkeelle iholle, phyi. Jotkut jätkät oli sillee ekana iltana, et mun on pakko vaihtaa kalsarit. Mä olin vaan silleen, että mulle on nyt ihan sama, mä keskityn nyt tähän, ihan sama kuinka pahalta haisen ja kuinka hehkeeltä näytän. Salaa ootin mielessä sitä ke-iltaa, kun pääsin sitten suihkuun peseen tukan, sheivaan ja peseen ylihienot kasvamaalit naamasta. Odotin, et löydänköhä mä jotain ötökän pesiä tukasta, mutta huh, en onneks löytäny :D Ja tuolla metässä kyllä rupee arvostaan tosi pieniä, muuten ihan itsestään selviltä tuntuvia asoita, kuten lautaselta syömistä, hampaiden pesua, kunnon vessaa, suihkua ja sänkyä muun muassa. Mulla ei oo varmaan ikinä ollu noin puhdas tunne! Ihan tavallinen suihku tuntu vähintään siltä, kun ois ollu jossain 5 tähden kylpylässä viikon. Kun menin tupaan suihkun jälkeen sanoin tytöille: "Ihana tunne olla puol tuntii suihkussa, ah!" Niin siitä kasvomaalista, se ei lähteny kauheen helposti pois. Mutta kun sitä tarpeeks jynssäs, niin sai sen Hulk-lookin pois naamasta :D Toi naaman maalaus oli yks asia jota odotin jo ennen inttiin menoo, ja olin ihan innoissani kun kuulin että meidän kasvot maalataan, JES! Ihan ku olis ollu joku savinaamio naamalle, ei paha!

Fyysisesti toi leiri oli oikeesti rankka. Mutta huomasin ainaki omalla kohalla, että ei tarvinnu puristaa ihan kaikkia mehuja, vaan oma liikuntarytmi on ruvennu löytyy. Olin tosi hyvillä fiiliksillä, koska tunsin siellä metässä ryömiessä ja juostessa, että kunto olis jopa kohonnu. Ei sikäli mikään ihme, koska ollaan liikuttu nyt enemmän kasarmil ja lomilla oon käyny salilla pumppaamassa ja lenkillä. Kestävyys on se pää juttu, mutta kyllä sitä lihasvoimaa pitää olla kans, koska me kannetaan niitä isoja reppuja ja liivejä ja asetta + kaikki muu oheismateriaali. Onneks oon käyny tuolla salilla ja treenannu selkää aika koval sykkeellä, sillä leirin jälkeen selässä tuntuu kyllä, mutta jos en olis ikinä tehny salilla mitään selälle, niin mun selkä olis niin rikki ettei mitään järkee. Polvet kesti hyvin ja ei ees oireillu mitenkään muuten, paitsi otti ne pieniä kolhuja kun söyksyttiin kiven ja kantojen päälle. Mutta ne on pikkujuttuja ;)   Uus polvituki mun pitäs kyllä ostaa koska toi vanha on vaan koriste ja tuntuu ettei se oikeesti mitään tue :D Vaikka toi oliki pidempi leiri kun se eka, niin mustelmia oli vähemmän ja joka paikassa oli sellanen pieni kolotus. Vähän enemmä hellinä oli takareidet ja pakarat. Siitä on tosi tyytyväinen, ne vastaanottaa aina lisätreeniä, ainaki mun kohalla. Pakarat piukeiks vaan, ping ping! Torstai-iltana olin vielä niin hullu, että lähin käymään kävelyllä ABCilla. Oli ihana olla omissa urheiluvaatteis, kuunnella iPodii ja nauttii auringonlaskusta, sillä tuolla siitä ei oikein pystyny nauttiin ku hypittiin metässä tai kaivettiin sellasta syvää kuoppaa. Perjantaina aattelinki repästä sitten ihan kunnolla! Lähin tosi pirteenä 14h unien jälkeen lenkille, koska olo oli aika kooma, koska unta oli kertyny ihan kivasti. 10km juoksin ja se tuntu itse asias tosi hyvältä. Vaikka aluks aattelin, etten jaksa juosta koko matkaa, mut juoksin sen nopeemmin kun ennen ja kun törmäsin viel sattumalta mummiin kaupungis niin sai vielä extra puhtia juoksuun. Ja kun selässä ei ollu tosiaankaan sitä reppua tai liiviä, niin tuntu ihmeen kevyeltä. Juokseminen on kivaa, mutta tosi harvoin mä siitä silleen niin nautin, mutta nyt mä oikeesti nautin. 

Aivot siirty kyllä super nopeesti taas tänne siviiliin ja oli tosi mukava nähä kamuja jo heti perjantaina yksien läksiäiset merkeissä. Siellä taas tajus sen, että hei, mulla on maailman paras kamu porukka! Mitä tekisinkää ilman näitä ihania ihmisii :) Vaikka tuolla sodinkin, niin en tunne itteeni yhtään ulkopuoliseks. Tottakai niitä inttijuttuja kerron ja näin, mutta kaiken ton intinmiehisyyden alta löytyy se Iisa, joka menee joka paikkaan 10cm korot jalassa, tukka hulmuten ja joka rakastaa vaatteita ja kaikkee tyttömäistä. Viikolla on välillä niin äijäolo, mutta sit viikonloppuna mut valtaa sellanen niin girl feeling, että kokeilen kaikkii mekkoja, laitan tukkaa, meikkaan ja tanssin korkkarit jalas ympäri taloa. Välillä on itekki miettiny että, miten mä oon oikeesti menny sinne, et eihän se oo yhtään mun tyylinen paikka. Mutta kyllä se on loppu peleissä. Oon pärjänny siel, tykänny ja oon mielelläni siellä just nyt, enkä missään muualla. Se vaihtelu mitä lomat tarjoo niin otan siitä aina kaiken irti. Tänäkin viikonloppuna aattelin etten jaksa tehä yhtään mitään muutaku löhötä ja syödä mässyä. Mässyä kyllä oon syöny :D mutta oon nähny kamuja, käyny leffassa ( se uus Batman on muuten ihan loistava<3), viettäny leffailtaa, nukkunu, pelannu fudista pitkästä aikaa ja kuunnellu musaa. Vaikka nää on tällasia minilomia, niin näissä ehtii tekeen vaikka mitä. Nyt mun tanssijalka vipattaa kyl niin hirmusesti, et ehkä ens viikonloppuna pitäs suunnata johki yökerhoileen, who knows ;)

Tässä vähän mun taistelijalookii:

Että näin pirteetä tyttöö :D Viime viikosta jäi kokonaisuudessaan hyvä maku, sillä hommat hoitu tosi hyvin siellä, saatiin hyvää palautetta monelta taholta ja selvittii ja puristettiin vaikka väsytti ihan pirusti. Se tunne, kun puristaa kaiken ja kun se on ohi, niin voi olla onnellinen ja tyytyväinen itteensä. Vaikka vähäsen unen takia rupes näkymään jokapaikas poneja, sateenkaaria ja maahisia, niin me selvittii<3 Toi meidän porukka tuolla on vaan tosi hyvää jengiä ja aina lämmittää se kun mua jeesataan ja kun toista jeesaa. Tykkään tästä hommasta edelleen ja ootan et mitäs uuttaa oppii ens viikolla. Plus, kohta pitäs saada tietää ne aukkiin menijät, HUI! Kohta tääl on oltu jo kuukausi, peruskausi loppuu parin viikon päästä ja sitten on valan aika. Mitä ihmettä! Tää aika lentää siivillä. Nyt on jo elokuu ja justhan mä vasta matkustelin Kreikassa ja Espanjassa ja nyt mä oon tääl armeijan harmaissa ollu jo tovin. Elämä on kyllä jännää ja joka päivä pitäs elää täysillä, sillä sä et elä päiviä uudestaan. Nautitaan nyt tästä loppukesästä viel ku ilmat suosii ja tsemii kaikille joilla alkaa koulu tässä pian. Mä jatkan tuolla mun koulussa :D Hajotakaa vaan niihin kirjoihin, heha ;)

Nähtäillään taas muruset! 8)

xoxo, Isbe <3 :)

Sunnuntai iltapäivä. Uunissa paistettuu patonkia, luumutomaatteja, vitamiinijuomaa, jugurttii, muffinssia ja mustikoita ... taustalla soi Rihannan uusin levy<3 Tää on hyvä setti alottaa päivä, koska mun arki alkaa taas huomenna. Tää viikko meni kyllä hirmu nopeesti ja samaa voi sanoo viikonlopustakin! Tuntu, että justhan mä vasta pääsin perjantaina lomille ja BUM, nyt on jo sunnuntai! Perjantain loma alko Riksun aseman terassilla lepposasti mun tupakaverin kans, kylmän juoman kera tottakai ;) Ja sää oli ihan mahtava! Juostiin vielä junaan, että kyllä me keritään ... ja arvaa kerettiinkö :D niimpä!!!

Ehkä oon ihan hullu ja outo, mutta mä tykkään olla tuolla, ihan oikeesti. Intissä on mukavasti haasteita ja pitää laittaa ittensä likoon lähes päivittäin. Kaikki arkirutiinit on aika hyvin jo pääkopas ja suurimman osan jutuista tietää jo. Myös tää intin 'oma kieli' on ihan semi hyvin hallussa! Pinkka, punkka, tetsari, smurffit, sipa jne... Nyt osas palata arkeen ihan helposti, mutta ekoilla lomilla oli vähän sellanen: "HÄH, mitä mä nyt teen, voiks mä laittaa omia vaatteita päälle, tartteeko herätä 5.45!" Vastaus: ei tartte.  Heti ku pääsin kotiin, heitin mun maastohousut nurkkaan ja puin kesämekon päälle. Repeilin itekseni, kun katoin pelistä ja aattelin et ainiin mä näytän ihan oikeesti tältä. Ei siel intissä kattele itteensä peilistä kun a) sillon kun laitat nutturaa 200:aa kertaa tai b) katot aamupesulla ittees silleen: "oi, huomenta kaunokainen!" ja silmät on iha ristissä ja puoliks kiinni. Monet naurut oon tuolla saanu. Itteleen on tervettä nauraa, ja mä ainakin osaan sen ihan sairaan hyvin. Ja jos asiat ottaa liian vakavasti tuol, niin siinä tulee helposti kyllä ongelmia. Siinä pitää ymmärtää se, ettei sua neuvota, ohjeisteta, käskytetä tai opasteta ihan muuten vaan. Siinä ei haluta sitä, että me ollaan hyviä puolustamaan tätä maata vaan että me ollaan PAHAITA siinä. Mulla on itellä ainakin sellanen päämäärä, että mä yritän opetella kaiken niin hyvin kun osan ja niin hyvin kun mun ajatus riittää. Kiitos vaan jätkille, kun ne välillä kuiskaa ja opsatsaa että laita toi vielä tohon ja ota toi irti. Oon tosi ilonen siitä että tuolla auttaa oikeesti kaikki! Alikersantit, tyttökaverit ja jätkät. Kukaan ei kato silleen: " Just joo, joku blondi tullu tänne inttiin pokaan jätkii ja leikkiin sotaa." Vaan kaikki oikeesti jeesaa muita ja auttaa. Ollaan niin tiiviisti siellä ja koko aja, että siinä tulee sellanen ryhmähenki, että kaveria ei jätetä. Ite on sellanen 500% tsemppaaja-ihminen, että jos joku ei jaksa niin sitä kannustetaan ja autetaan. Ei jäädä naureskeleen tai ihmetteleen. Ja sen tajuaa oikeesti vasta nyt, mitä iskä on sanonu, että jokkue (mikä tahansa jokkue, esim- lätkä/futis, sotajoukkue) on niin vahva kuin sen heikoin jäsen. Tuolla vahvemmat tyypit tsemppaa heikompii ja sitä kautta meidän joukkueen henki kasvaa ja meistä tulee hyvä tiimi. Tottakai, tää meidän peruskausi on vaan se n. 6-7 vko ja sen jälkeen porukka osittain hajoo; osa lähtee aukkiin eripuolille ja osa jää tonne. Ihan näinä viikkoina pitäs saada tietää että mitä mun jatkolle käy: mihin mä meen ja mikä musta sitten lopulta koulutetaan.

Tossa, olikohan se keskiviikko tai tiistai, (Oon päivissä ihan sekasin, mutta kuitenkin :D) niin meillä oli haastettulut missä kysyttiin, että mitä me halutaan, katottiin meidän kuntotestien tuloksia ja kartotettiin meidän tulevaisuuttaa tulla in the armyssa. Se haastattelu meni mun mielestä hyvin. Vähän pientä jännitystä oli ilmassa, mutta that's normal. Mun tavote on se, että musta koulutetaan sotilaspolisii ja että pääsisin sotilaspoliisi aukkiin, eli saisin johtajuuskoulutuksen siitä. Se kiinnostais niin paljon ja haluun sitä päästä varpaisiin. Koska johtajuuskoulutuksesta on vaan hyötyä tulevaisuudessa, varsinkin kun mua kiinnostaa opetusala. Noh, mun kuntotestit ei menny ihan niin putkeen mitä olin aatellu. Vaikka omasta mielestäni oon aika teräskunnossa, mutta nyt on ollu liikkumisvire jotenkin hukassa. Melkein kolmeen viikkoon ei oo päässy lenkille eikä salille tai harrastaan muutakaan liikuntaa ja ennen inttiä olin vielä flunssassa noin kaks viikkoo. Sotkussa on voinu käydä aina ostamassa suklaalevyn, mikä ei sekään huono juttu oo todellakaan ;) mutta kun illat on vapaat niin sen vois hyödyntää jotenkin muuten. En mä itteeni ottanu sitä, et cooper ei menny niin hyvin mitä ajattelin tai et lihaskuntotesteissä olis voinu mennä  paremmin. Niissä tilanteissa mä tein oikeesti kaikkeni! Puristin niin kauan, että tärisin ja oli pakko lopettaa. Ei se kunto mihinkään katoo savuna ilmaan, mutta ite tiedän sen, urheilijana, että mulla on se rytmi: pöyräilen reeneihi ja muutenki, fudistreenit 2/vko, salitreenit 3/vko ja venyttelyä. Kun se yhtäkkiä katkee niin tulee vähän sellanen lahna olo ja ei saa sitä adrenalinii-piikkiä mistään. Kyl iskä sano mulle ja intin käyneet jätkät, et jos sä oot hyvässä kunnossa ja liikut niin alussa sun kunto ei oo hyvä ja se saattaa jopa huonontua alussa kun ei oo niin fyysistä koulutusta. Ja mä oon sen sisäistäny. Ja kun tää lähtee tässä vielä enemmä rullaamaan niin voi ruveta harrastamaan muutakin kun pieniä iltajumppia kivilattialla ja sitä fazerin syöntiä. Näin siellä kasarmilla sen pururadan, ja rakastuin. Ens viikolla on leiri, mutta sitten seuraavalla viikolla, mä niin laitan iPodin soimaan ja lähen juoksemaan, ah!<3

Eilen pääsinki pitkästä aikaa käymään salilla, ja oli IHANAA! Tein hirveen rääkin, kahen päivän treenin puristin yhteen kertaan. Ja lihakset oli kyllä niin piukeina että huh! Mutta ei niin kovaa pidä tehä että olisin ihan kuollu. Sopivasti niin, että lihakset saa ärsykettä koska tosiaankin, huomenna alkaa kolmen päivän leiri, tättärää! Ootan kyllä innon ja kauhunsekasin tuntein. Vaikka metsään mulla onkin melkonen vihasuhde, niin se action mitä me siellä tullaan tekemään, se kiinnostaa ja innostaa. Kohta lähen kauppaan ja ostan sitä hyttysmyrkkyä, koska niihin meni viimeks niin hermo, ettei mitään rajaa. Juoksin välillä ihan täysiä, että ne jäis jälkeen, mutta ei, aina ne vaan seuras ja surisi :D Ja jotain ruokaa ostan sinne mukaan. Me saadaan tuolla sellanen taistelumuona-pussi, jossa on kaikenlaista ruokaa, mutta sanotaanko näin, että se on ihan ok, mutta kun sitä ruokaa tekee niin jos oot tehny pastaa ja haluut aamulla tehä puuroo, niin se laite, trangia, millä me tehään ruokaa, niin se haisee sit siltä pastalta. Puuro kyllä maistu viimeks puurolta ja oli hyvää, mutta se haju, h y y y i i i. Aion varata nuudeleita ja protskupatukoita ja vähä urheilujuomaa. Ja vettä tosiaanki pitää juoda ja muistaa juoda. Aina kun on jo jano, niin sulla on jo nestehukka. Näitä urheilijan kultasia ohjeita :) heh

All right! Juna lähtee tossa vajaa kolmen tunnin päästä, joten tässä on vielä hyvin aikaa tehä vaikka mitä! Kuten tanssii ja popittaa stereoit ja syödä mustikoita! Tää siviilissä olo on ku toinen todellisuus ja toi intti on toinen todellisuus. Aivot käy intissä erilailla ku täällä. Nyt mä nautin tästä hetkestä; mä oon paikassa missä mä tykkään ja viihdyn, mulla on aivan mahtavia ihmisiä mun ympärillä ja oon terve + jalka on kestäny =)<3 Oikein hyvää viikkoo kaikille 8) Katoin et luvassa aika kuumaa ja kosteeta ilmaa ja ukkostakin! Leiristä tulee entistä mielenkiintosempi :D Kirjottelen sit tunnelmia leirin jälkeen kun torstaina kotiudun väsyneenä, onnellisena ja ihanan soijasena<3

Jaksaa jaksaa, polkee polkee, jaksaa jaksaa! No aina ei vi##u välttämättä jaksa :D Näillä sanoilla kohti ens viikkoo, ja kyllä meitsi jaksaa<3

Tähän loppuun vielä pieni kevennys! Meillä oli pe ensiapukoulutusta koko päivän. Ja harjoteltiin mm. puhalluspainelu-elvytystä sellasella nukella. Kun oltiin lopetettu niin yks jätkä otti sen nuken kainaloon, laitto sille röökin suuhun ja sano: "Hei jätkät, me lähetään Pasin kans nyt vähä röökille"! Huoh =D
Joo-o, että tällasta ;D

Tässä vähä ns. trancee 80-luvulta! Soi mun päässä koko aja x)

Palaillaan piakkoin,
xoxo, Isbe <3 :)

Nonni! Se olis 2 vko takana ja ensimmäinen loma alko eilen. Ihanaa olla himas<3 Mulla oli hirvee jännitys päällä kun astuin sillon porteista sisään, mutta eilen kun pääsi käveleen porteista ulos, tuli raukee ja rentoutunu fiilis. Se tapahtuma oli vähän kun ois vankilasta päässy, kun portit aukes, ei vaan :)

Kun nousin Hämptonin asemal junaan, pääsi sellanen itku että huhhuh! Tuntu ettei saanu happee ja kyyneleet vaan valu koko aja, aattelin et se ei loppuis ikinä. iPodin kuuntelu onneks rauhotti vähän, mut ei sekään hirveesti auttanu. Jo junas iski hirvee ikävä kaikkia ja se, ettei mua ollu jännittäny juuri ollenkaan ennen inttiä, niin tuli sellanen paniikki-itku: mitä mä oon nyt tekemässä? mitäköhä tästä tulee? miten mä pärjään? Kaikki tällane pyöri mun päässä, ihan normaalia. Olisinki ihmetelly, jos olisin ollu ihan normaalisti, että no problem! Armeija on kuitenki aika iso juttu jokasen miehen ja vapaaehtosten naisten elämässä. Muistan aina sen, kun ihmiset jonotti paniikissa siviilikassit ja vaatteet kädessä ja odotti kauhustajäykkänä, että mitä mulle nyt oikeen tehdään. Se päivä oli P I T K Ä :D; odottelua, paikasta A paikkaan B liikkumista. Oli sellanen utelias olo ja menin sinne minne käskettiin. Siitä se alko, ja tässä sitä nyt mennään. Tuntuu, et siitä ekasta päivästä on jo joku 3kk aikaa :D, vaikka siitä on n. 2vko vasta. Siellä tehdään niin paljon asioita, että ajantaju ja välillä päivätki menee sekasin. Mutta ainaa tietää todellakin, että millon on perjantai ja pääsee lomille, vink vink. Sitä ei unohda! ;>

Kun pakkasin omat vaatteet kassiin ja heitin inttikuteet päälle niin sillon vasta tajusin, että hei, mä on ihan aikusten oikeesti täällä. Jatkossa kaikki näyttää suunnilleen samalta ja kaikki lähtee samalta viivalta. Niin jännää! Eka aamu olikin sitten aikamoista sähläämistä. Huudetaan minuutteja ja tee sitä tee tätä ja oli sellanen olo että apua, tuntu et aivot jäi osittain sänkyyn ja kun meni aamupesulle silmät oli niin unessa että tuskin näki lavuaaria. Kunnon actionia heti aamusta, toimii, vaikka tuntuki aika tuskaselta. Eikä ne aamut oo oikeesti pahoja mun mielestä, iltapäivästä iskee sellanen kooma-olo että huhhuh. Ja uni tulee mukavasti, että ei ongelmaa... ainakaan vielä ;D heha! Ruokakin on mun mielestä ollu tosi hyvää ja ihmiset on mukavia. Mut meidän tupa on kyllä sitä parasta A-luokkaa ;) Me tytstyt vedetään niin täysillä, kaikilla on hyvä tsemppi pääl ja ennen kaikkee autetaan toisiamme. Ei tuolla oikeesti jaksas päivääkään, jos ei pelattas yhteen. Jokane meistä on oma yksilönsä ja yhessä meistä tulee porukka, jossa kaikkien parhaat ja hyvät puolet loistaa. Mä luotan mun tupalaisiin ja se on tosi tärkeetä. Koska ne on ne ensimmäiset ihmiset siinä lähellä; mä nukun, syön ja teen lähes kaiken niiden kans. Ainoo hetki jollon oon yksin, on se kun käyn suihkussa. Olihan se aluks todella outoo, oon tosi itsenäinen ja oon tottunu ja osaan olla itekseni. Sitten yhtäkkii ympärillä pyörii 24/7 ihmisiä ja on pientä puuhaa koko aja. Enhän mä oo mun parhaitten kamujenkaan kans niin paljon, wow, outoo! Pienessä ajassa oppii tutustuun toisiin ja huomaa tosi nopeesti jos jonkun kanssa on jotain yhteistä. Ja on juttuseuraa aina, ite puhun niin paljon itekseni muutenki, että ei oo juttuseuran puutetta siinäkää :D Yksityisyys on todellakin se, mitä rupee ihan varmasti jossain vaihees kaipaamaan. Vielä ei oo sellanen tunne, mutta tunnen itteni sen verran hyvin, et jossain vaihees tarvii sitä ihan omaa aikaa. Sillon menee vaan omaan huoneeseen, kynttilöitä palamaan, hyvä levy soimaan, valkkaria, tummaa suklaata ja makaa sängyl yökkärissä ja vaan nauttii siitä et saa olla yksin. Taivaallista! Mä rakastan seuraa ja ihmisiä, mut välillä tulee sellanen olo et STOP! En haluu lähtee mihkää, mä oon vaan tässä ja chillaan. Nyt ei oo sellasta tunnetta, vaan tuntuu oudolta koska kukaan ei sano sulle, tai siis käske, että tee sitä ja mee tonne, ja paljonko on aikaa. On vaan silleen, mulla on tässä vapaa-aikaa ja voin tehä vaikka mitä: hyppiä, tehä kärrynpyörii, pelata pleikkarilla gran turismoo (mitä muuten meen pelaan kohta) ja vaiks mitä! No täl hetkel kuuntelen musaa ja datailen 8) hohoo! Ei tullu edes vierotusoireita, koska käyn koneella aina päivittäi ja illat/yöt menee chattailles kamujen kans. Mut onhan se kiva mennä faceen ja katsastaa mitä porukka on tehny ja näi, kuka siitä nyt ei tykkäis ;)

Yleisfiilis ja tuntemukset on hyvät, on melko sopeutunu olo ja tuntuu että kyl toi intti on ihan mun paikka ja näin. Ei oo tullu sellasta oloo, että haluun nyt heti pakata kassit ja lähtee himaan. Tottakai muutamana päivänä on ollu tosi väsyny ja miettiny et mitenköhä mä jaksan, mutta tsemppaamalla itteensä ja hauskoil jutuil vähä piristyy. Yks tosi vaikee asia on ollu liikkumattomuus. Varsinki eka viikko oli fyysiseltä rasitukseltaan pyöreä 0!!! Se teki mut lähestulkoon hulluks, sillä liikun normaalisti joku n.6 kertaa viikossa ja pyöräilen aina melkei joka paikkaan. Niin nyt vaan syötettiin 4h välein ja ei saanu liikkua. Liikunta ja urheilu on niin suuri osa mua, et välillä tuntu päässä siltä että räjähtää. Olis halunnu lähtee juokseen vaan johonki metsää niin pitkälle kunnes jalat pettää alta. Saan urheilusta niin paljon lisäenergiaa ja adrenaliinipaukkuja, joihin oon koukussa, liikunta on sellasta ihanaa huumetta. Aivot tuulettuu, keho tuulettuu ja vahvistuu ja tuntee ku sydän käy satasta. AH! ei sitä fiilistä voi kuvailla. Sanon vaan että liikunta=<3 

No kyllä sitä rasitusta sitten tuliki! Meillä oli ke-to yhden yön leiri ja siellä tehtiin vaikka mitä. En ollu never ever nukkunu teltassa ja ulkona! Olin että terve, mitäköhä tästäki tulee. Mutta hyvinhä se meni; makuupussis ei ollu paha nukkua ja kun on hyvät unenlahjat niin mikäs siin! Nukuin parhaiten meidän teltas, sorry nyt vaan jätkät :D Hyttyset oli kyllä niin ärsyttäviä ja eihän mulla tietenkään mtn hyttysmyrkkyy ollu mukana (great). No, nää oli pikkujuttuja. Ekana päivänä siel leiril ammuin ensimmäistä kertaa IKINÄ rynkyllä ja ihan oikeilla patruunoilla. Sanotaanko näin, että olin ihan superylpee itestäni ja ei tollasta aina pääse kokeileen, mutta niihin tauluun oisuin aika heikonlaisesti ;D Joku 20 patruunaa joista ehkä 6 osu tauluun. Fiilis oli kyl korkeella, kun osuin vaan 9 pisteeseen, osuin tauluun ja olin itestäni so proud =) Koska oon ampunu vesipysyllä joku 10 vuotta sitten niin se on pikkasen eri asia, heha. Toinen päivä oliki henkisesti tosi raskas. Tetsattiin metsäs; ryömittiin, kontattiin, syöksyittiin, juostiin. Loppussa mä vaan painoin eteenpäin, itkin samal ja olin silleen, et mä en jaksa enään tätä. Siinä vaihees vaan paino eteenpäin. Joka paikka oli hellenä ja kaikkialle sattu, mutta nyt mä oon tässä ja vedän tän kunnialla loppuun. Koska se fiilis kun se oli ohi, se oli taivaallista. Vesihuikka tuntu siltä, ku ei ois vettä ikinä juonukaa. Rankkaa se oli, mutta selvisin ja ihan varmasti jaksan paremmin ens kerralla, totutteluahan toi vaatii. Polvetki oli niin hellänä, turvoksissa ja kipeinä että jos ne kestää tän intin, niin sit loppukroppa ja mä kans kestän. Mutta sen tiiän jo nyt, että ikinä en vapaaehtosesti mene mihinkää telttaileen tai muuten vaan metsään pitkäks aikaa, NO NO! Oon niin kaupunkityyppi ja muutenki ei toi eräjormailu ole mun juttu todellakaan! Onhan luonto kaunista ja olihan se ihan jees tehä ruokaa trangial siinä auringonpaisteessa, mutta joku raja :D Jos joskus mökillä tulevaisuudessa oon niin yksi, ja tasan yksi vknlp on aika maksimi. Ehkä pystys viikon oleen jos olis tarpeeks virikkeitä, hyvä porukka ja isot mega stereot! Ilman kunnon basson ääntä, meitsi ei pitkälle pötkis. Yks toinen juttu johon en tuu ikinä sopeutuun, mutta kestän, on se kiroilun määrä mitä tuolla kiroillaan. Se kyl koittelee mun sietokykyy vähän väliä. Yritän olla huomiomatta sitä, mutta sen on pikkasen vaikeeta ku koko ajan kuuluu v##tu, saa%%na jne. Ite kiroilen tosi harvoin, joskus läpällä, koska en tykkää sitä yhtään, en yhtään. Asioita saa mun mielestä sanottua ihan ilmanki voimasanoja, kunhan sulla vaan on auktoriteettia ja sanot sen terävästi ja vaikka huutaen, mutta ei kiroilua kiitos. Ja sekin on vielä sellanen juttu, että se tarttuu helposti. Kiroilen ainoastaan sillon kun pelaan pleikkarilla tai Wii:llä Mario Cartii. Sillon tulee sellasta settiä, että itteeki naurattaa jälkeenpäin :D

Totuttelua, totuttelua ja vielä kerran totuttelua. Sitä tää homma on. Kaikkee ei opi hetkessä ja en oo täydellinen. Itelle täs homassa mulle on tärkeintä se, että tsemppaan ja teen hommat niin hyvin kun osaan ja niin et mun resurssit riittää. Ja se tunne, kun ylittää ittensä ja oppii jotain uutta itestään, on mieletön. Ja pienet asiat auttaa jaksamaan. Mun perhe on niin täyskymppi ja ootte mun kallio, joka ei ikinä anna periks. Mun frendit tukee mua ja lähettää tsemppausviestejä ja kuuntelee ja on ihania muutenki<3 Ja jos tuntuu ettei jaksa enään mennä yhtäkään metriä pidemmälle, muistaa sen, että tää meidän rakas Suomi, ei olis meidän jos sen puolesta ei olis meidän isoisät/isoisoisät taistellu. Sen ku muistaa, niin johan taas jaksaa rämpiä metäs. Niin suuri kiitos kaikille tukijoille ja kaikille jotka on käyny tätä blogia kurkkailemassa :) Kiitos ja kumarrus<3 Mitä tekisinkää ilman teitä, ootte mahtavia. 

Tänne olis kiva kirjottaa vaik joka päivä, mutta vielä en saa kannettavaa ottaa mukaan, mutta kirjottelen sitten enemmän kun pystyn ja aina lomilla tottakai 8) tää on kyllä oudon terapeuttista ja näit on varmasti hauska lueskella sitten joskus kun kotiudun :D TJ ??? ... Ja ainiiin, spolli-joukkueeseen mut valittiin. Että jos kaikki menee hyvin niin musta tulee sotilaspoliisi. Ihan hyvä se tässä lopussa on vasta kertoo, mutta joo, hienosti vedät taas Iisa<3, mutta menköön=D

Tässä vähän kuvia leirin jäliltä:

 ... ja noita on muuten melkein jokapaikas! millonkoha täplät tulee muotiin... hmm ;D

Nyt laitan räpin täysillä soimaan, tanssin korkkarit jalas (vaik maiharitki on ihan mukavat) ja vietän leffailtaa ja syön vähän mättöö! ... Tiukkaa treenii, mukavasti mättöö ;) muistakaa se!

Ps. eilinen ilta oli erittäin jees kun näin teitä siel Wanajis, nähtäillää taas pian<3 ootte huippui ja teitä parempii juttui ei oo kellää 8)


Palaillaan taas, sooner or later<3
xoxo, Isbe<3

WOW! Huomen se alkaa, en usko ennen ku astun varuskunnan porteista sisään. Se pieni halu joka oli ekan kerran kolme vuotta sitte on toteutumassa. Tää on ihan 'the real thing' nyt :D Huomine aamu ei oo samanlaine lomapv ku edelliset. Tähän juttuun sitoudutaan ja siinä sitte pysytään. Ootan niin innolla, etten tiiä miten päin olisin! Ajatukset pyörii koko ajan huomisessa ja tididididiiii! En oo paniikki-tyyppiä, mutta nyt jännittää ihan pirusti, tää on onneks tosi hyvänlaatusta jännitystä, et no problem. Iskä sano, että hyvin se menee, oot vaan oma ittes ja meet reippaalla asenteel. Just näin mä aionkin mennä. En aio olla mikään kova ämmä tai one of the boys, koska en oo sellanen. Aion olla oma itteni ja omal persoonalla mä pärjään kaikista parhaiten. Ihan varmasti nauran itelleni ja sählään, eikä se haittaa, se on osa mua ja oon tottunu siihen. Pitää olla tarkkana, tottakai. Ettei koko ajan oo silleen, että : OHO, tää meni rikki! :D Sillo en kauheen pitkälle pääse. Kyllä tuolla oppii huolellisuutta, aikataulus pysymistä, pedin petaamista ja vaikka mitä!

Kaikista eniten mä opin varmasti itestäni uusia asioita, joita en ees tienny että mussa niitä on. Se mua kiinnostaa ja myös se, et miten pärjään ihan erilaisissa olosuhteissa. Niin paljon kaikkee jännää et nään varmaan jotain Mission Impossible -unia ens yönä, tai no, ehkei nyt sentää. Mun treenikassia en oo viel ees pakannu, mut eihä täs mikään kiire oo, en kuitenkaan saa unta nyt, niin mul on aikaa ihan mukavasti. Ja iPodia kuuntelen luultavasti koko yön ja herään puhelin herätykseen ihan varmasti. Huh että on kuuma! :D Tuuletin pauhaa tos vieres ja silti on iha soija-olo, ihan hyvä totutella tähän jatkuvaan hikeen. Harjottelin mä aamulenkille lähtöökin,,, mun aamu on vaan vasta klo 11 ja lähin lenkille klo 1130, olin niin koomassa, että huhuh, mutta 06 herätys on ihan eriasia,, ja se on totuttelemiskysymys. Jos jotain haluu saada aikaseks, niin siihen pystyy kun päättää niin. Mua hirvittää kylmät paukkupakkaset ja metsän kaikki ötökät mutta ihan sama, mä en teitä pelkää! Mä päätän että mä pärjään ja mä niin pärjään. Mä aion vetää täysillä ja tehä kaiken niin hyvin ku osaan, se on mun motto. Lähen huomenna 200% asenteella Hämptonin juna-asemalle ja matkaan Riksuun hyvil mielil =). Tätä on mietitty pitkään ja hartaasti ja nyt se toteutuu. Nyt on sen aika, keskityn täysillä tähän! Isbe is on fire!

Haluun viel kiittää mun ihania, maailman upeita tyttöjä, kamuja, porukoita, mummii, sukulaisia ja kaikkia jotka on tsempannu ja toivottanu onnee mun sotaretkelle :D Arvostan sitä todella paljon, se merkkaa mulle valtavasti. Ja jos tuntuu ettei jaksa, niin teidän avulla pystyn ihan mihin vaan.

Mun kaverit (maailman parhaat tytöt<3) ja minä juhlittii mun läksiäisiä viime perjantaina ja oli niin hauskaa, et muistan ton illan aina! Hiki hatus, korkkarit jalas ja hirveetä repeilyä tanssilattialla, ei voi muutaku rakastaa. Läksiäiäset oli niin nappijuttu, et voisin ottaa ne heti uusiks. Sain myös hyvältä ystävältä ihan huippu läksiäislahjan (kuva alhaalla). Tää vknlp oli just sellanen ku toivoin, sain rentoutuu, nähdä kavereita, käydä lenkillä, syödä hyvää grilliruokaa, käydä järvessä uimassa, ottaa aree ja viettää koti-iltaa 8) Ootte kaikki tosi rakkaita ja hirvee ikävä jo nyt<3 Tunnen jo nyt mun kyynelkanavissa, että itku tulee jossain vaihees ja annan sen sitte vaan tulla! Life is life, and I'm just loving it =)

 Tässä mun läksiäislahja: kunnon äijälehti, Erä-lehti, Paperiset Prinsessanuket -kirja, hiuslenkkejä, kampoja (päivien laskemiseen ;) ja kortti<3 kiitos! Nauran tälle vieläkin ;D heha

 Tottakai mäkin laitoin inttitukkaa kehiin, ei koko päätä, hell no! Mutta nyt on raidat kehissä ;)

Pe täylläydyin minishorts-lookiin! Ooioi, tuun kaipaamaan korkkareita ja meikkejä ja laittautumista, mutta el naturel -look on erittäin jees ja tekee hyvää! Ja armeijan vihree on mukava väri ;) Sylissä mun lahja jota kannoin Hml-yössä<3

Nyt soi: 

Palailen sitten jossain vaihees kirjotteleen ensitunnelmii ja kaikkee muuta jännää!

xoxo, Isbe <3