Mikä leiri!!! Ei wautsi wau 8) Tajusin ku lähettii tonne leirille, että edellisestä leiristä olikin pyörähtäny jo melkein kaks kuukautta, koska toi yks leiri jäi multa välistä. Vaikka en metässä oloo rakastakkaan, niin siistiä oli taas jälleen kerran, pakko myöntää. Oli hälyytyksiä, vartiointi, rakentamista, juoksemista ja kaikenlaisia muita pikku tehtäviä. Kassulle päästiin torstaina päivällä, ja kaikki tosiaanki näytti siltä että oltiin oltu leirillä. Suurin osa näytti siltä että ne olis ollu ainakin yhen promillen humalassa. Itelläkin oli vähän tättärää-olo :D Unta kun sain sen vähän alle 6 tuntia ja maksimissaan nukuin putkeen sen ehkä kaks tuntia. Et ei ihme että nukuin äskön joku 14 tuntia ja heräsin tossa tunti sitten. Uni maistuu ... ja suklaa myös näin viikonloppuna ;)

Pakkailtiin maanantaina kaikki joukkuekamat kärryihin ja omat henkilökohtaset kamat myös. Sitte illalla mun paras frendi tuli moikkaamaa mua sotkuun ja siinä meni mukavasti melkein kolme tuntia jutskaillen ja naureskellen :). Illalla uni tuli varmaan jossain kolmessa sekunnissa, koska tiesin sen niin hyvin, että tuolla leirillä ei paljoo unta tuu saamaan. Nälkä, kylmyys, väsymys ja pienimuotonen hajotus tuli tutuks :D Perus settiä! Meidät jaettiin jo maantaina ryhmiin, joissa me työskenneltäs koko leirin ajan. Meillä oli kyllä tosi hyvä ryhmä! Alikit hoiti meidän hommas asiat hyvin ja neuvo ja opasti aina tarpeen tullen. Ja saatiin jätkien kans taas niin hyviä nauruja, että ei terve :D! Meidä porukka kierteli ja kaarteli metsää ku tultii sinne harjotuspaikalle. Sitten siellä olikin pieniä suo-alueita ja kaikki oli silleen : "EI!!!" No, päästiin ylitettyä ja kierreltyä niitä melko hyvin. Oltiin ylittämässä yhtä sellasta pientä suonpätkää, niin koitin hypätä, ja siinä ei ollukkaa kovaa maata. Joten mä upposin molemmista jaloista puolireiteen siihen suohon :D Kuuluu vaan "PLOP!" Ja siellä mä olin hyvin kiinni. Nauroin ihan sikana ja vatsaan oikeen sattu. Sitte jätkät oli vaa sillee muille, et venatkaa hei, Korkeila jäi suohon. Noniin! :D Yritin vetää itteeni ylös, mutta tuntu et jalat olis liimattu sinne. Maihareissa oli joku 3-4 senttiä vettä ja siinä vaiheessa tuntu, että mun kengät taitaa jäädä tänne. Loppujen lopuks sain revittyy itteni ylös jonkun pajun avulla ja olin sillee, no nyt voidaan jatkaa matkaa. Jätkät vaan sano, että Korkeila testas meidän maaston esteet näköjään, mä olin että joo-o, pitäähän ne nyt jonkun testata :D Jo ennen tätä pientä suo-episodia ja sen jälkeen, oli ihan järkyttävän kylmä ja märkä olo. Ihan litimärkää räntää tuli koko taivaan täydeltä ja tuuli oli tosi voimakasta ja kylmää. Vaikka ei ees ollu pakkasen puolella, niin kaikki oli ihan kuoleman jäässä. Mä laitoin lisää vaatetta päälle ja vaihdoin mun ihanat niin läpimärät villasukat kuiviin ... paitsi että maiharit oli niin märät, että kun astuin niillä kuivilla villasukilla ensimmäiset askeleet niin nekin oli jo osittain märät. Heh heh, ja missä olis lähin kuivauskaappi, kiitos!

Loppu tiistai, meniki iha rauhallisesti ja laitetteen meidän leiripaikat kondiksee ja alettiin tekee meidän omia juttuja mitä oltiin harjoteltu kassulla. Kun keskiviikkona heräs levosta, niin kaikki oli ihan fiiliksissä, että huomenna kassulle! Kaikki tsemppas ja vaikka ei tykätty tosta märästä ja kylmästä, niin me puskettiin eteenpäin. Piti vaa aatella sillee, että kylmä, nälkä ja väysmys on vaa illuusioo, että eihän tää oo paha. Täytyy mainita taas jälleen kerran, että meillä on niin hyvä joukkue, että tuolla jaksaa olla vaik satais jäätä taivaalta. Kaikilla toimii kemiat joko hyvin tai tosi hyvin ja meidän joukkueen huumorilla selviää mistä vaan. Keskiviikko päivä ei ollu mikään ihmeellinen tai yliraskas. Leiri ei muutenkaan ollu fyysisesti raskas, vaan henkisesti. Koska siinä testattiin meidän sieto-ja reaktiokykyä, kun ei olla ihan parhaimmillamme. Koska se hälytys voi tulla joko sillon kun on nukkunu kuusi tuntia, kaks tuntia tai ei ollenkaan. Niin aina pitäis olla valmiina. Kun vahdittiin taisteluparin kans siinä harjotusalueen porttia ja katto tähtitaivaalle missä näky kaikki tähdet ja kaunis puolikuu, niin tajus, että on tää metsä ihan maaginen ja kaunis paikka. Siinä ku katteli kauniille taivaalle kylmissään ja nälissään, niin tuntu unohtavan kaiken muun. Se oli siisti fiilis!

Kun tuolla metsässä oleskelee, niin alkaa kyllä arvostaa ihan hassuiltakin tuntuvia asioita. Juteltiin siinä yöllä vartiossa mun taisteluparin kanssa kaikista hyvistä ruuista ja herkuista mitä tuli mieleen. Saatiin aika hyvä lista aikaseks :D Listalta löyty: pizza, kebab, tuore pulla, tuore leipä johon voi sulaa, karkki, suklaa, limu, tortillat, maito, vesi ja vaikka mitä. Myös oma lämmin sänky ja suihku tuntu tollon ihan taivaalliselta. Mutta kaikista eniten porukka haaveili SAUNASTA! Sauna on kyllä parasta<3 Ihmiset uhkaili, et mä oon saunassa ainaki joku viis tuntia! Ite olin eilen saunassa ja puolitoista tuntia tuntu jo ihan mahtavalta :) Kun aikasemmin oli valittanu siitä, kun oli joutunu oottaan kylmässä sääsää baarin jonossa yli tunnin, niin sehän on iha mitätön juttu verrattanu siihen että on metsässä kolme kokonaista päivää. Intissä kasvaa ihmisenä ja alkaa arvostaa niitä elämän oikeita juttuja ihan uudella tasolla, mitä on aikasemmin aatellu. Löytää itestään ihan syvällisiä uusi puolia :D Oltiikin siinä portilla mun taistelijaparin kanssa, että johan menee syvälliseks nää jutut. Olin että, niimpä! :D

Sitte meillä oli yks tehtävä mikä suoritettiin ja sitte jatkettiin perusvartioo taas ja oli yks hälyytyskin. Saatiin kuulemma hyvää palautetta meidän tehtävästä ja oltiin levosta tultu hyvin nopeesti hälytykseen. Vaikka se tuntu kyllä vuodelta vetää kaikki taistelukamat niskaan ku oli just päässy unteen ihmeelliseen maailmaan. Pikkuhiljaa meidän vartio kiersi jo niin hyvin, että aika lensi siivillä. Vuorokausi olikin vaihtunu jo torstain puolelle ja kaikilla oli partyparty - meiniki :D Vaikka me päästiin vasta eilen lomalle kun meillä oli koulutuspäivä kasarmilla. Viimesiä vartiovuoroja pysyttiin hereillä juttelemalla vaikka mistä, kävelemällä siksakkia ympäriinsä, tekemällä lihaskuntoo, hyppimällä ja kävelemällä puita ympäri. Koska jos olis ollu paikallaan, niin olis palelultunu ja nukahtanu melkein saman tien! Jossain vaiheessa kun oli lepo niin, ei ees väsyttäny, koska oli jo niin super super väsyny, että uni ei enää tullu. Myös multa lähti ruokahalu lähes kokonaan, tai no, muutenkaan en leirillä syö hirveesti, kun pakkiruokailu ei oo mun suosikki tapa syödä. Omat eväät olis ihan jees, mutta en taas tajunnu ottaa mitään mukaan, hyvä Iisa ;D Sain kyl yheltä tyypiltä sellasen hyvän hedelmäisensuklaisen myslipatukan, mikä maistu ihan järjettömän hyvältä. Sitte oltiinkin jo autolla matkalla kassulle. Nukahdin autossa melkein saman tien, samoin yks jätkä siinä mun vieres. Havahduttiin kun auto pysähty ja me molemmat oltiin ihan kuutamolla, että mikä maa ja mikä valuutta. Porukka näytti siltä kun oltas oltu juhlimassa laivalla koko viikon, eli erittäin hyvältä siis!

Kun nyt jälkeenpäin aattelee, niin se kylmyys, nälkä ja väsymys oli illuusiota, koska oli ihan törkeen hauskaa! Jäi taas loppuelämäks sellasii kokemuksii ja muistoja mitkä pysyy tuolla pääkopassa aina :) Puita ympäri haahuilu, ruuasta haaveilu ja piereskelykisat teltassa... huhhuh :D Siinä vasta murto-osa jutuista mitä tehtiin!!!

Nyt kun on leiri takana, ja onnellinen ja voittajafiilis, niin voi vaa nauttii ja ottaa irti lomasta :) Tänään kyllä lähen takasin kassulle ja tiedossa pitkä väijyviikko ja heti perään leiri. Seuraavan kerran himaan vasta kahen viikon päästä ja hei, sit vois vaikka hakee lomia :P Koska ens viikolla väijyillään taas pitkästä aikaa ja sitten on taas leiri. Yeah baby! Tää homma on niin älysiistiä, ette tiiä miltä tää tuntuu, mutta sellanen kupliva fiilis suonissa... jotain sen tapasta :)

Tässä lerin kauniin tähtitaivaan innottamana Rihannan - Diamonds -biisi ja sen ihan upouusi musavideo <3 ihan mahtava! ... ja mainittakoon, ens viikon tiistaina on tasan puolet käyty ja tasan puolet edessä. Jotenki oudolla tavalla samalla haikeeta ja mahtavaa...  Tää biisi sopiikin just siks :)


Palaillaan kahen viikon päästä taas murut,
xoxo, Isbe <3 :>

Diamonds in the sky <3

Joo-o! Täs ollaan lomailtu pe päivästä saakka ja parin tunnin pääst olis paluu tonne kassulle :) Ekaa kertaa hain lomia ja ne meni läpi. Jesjes<3 Oli kyllä niin mahtava viikonloppu. Se fiilis, ku pystyy hengittään syvään ilman mitään piston tunnetta tai sitä että keuhkot räjähtää ulos. Pystyy tanssii, juokseen, treenaan ja nauraan lattialla ihan kippurassa. Kyl terveenä oleminen on parasta,,, varsinkin tän mun "pienen" episodin jälkeen. Tänä viikonloppuna nukuin la aamuna 1600 päivällä :D joo, uni maistuu ja sillee. Käytiin tossa mun inttikaverin kans su tigerissa vähä reivaamassa (ja on muuten h i a n o mesta, suosittelen, wow!) ja tutustuttiin siel jätkiin ympäri suomee jotka on kans intis. Hauskaa heitellä kaikkee inttiläppää jätkien kans. Ja tossa tajus että huh, tää urakka on jo ihan kohta puolesvälis. WHAT?! Just mä tulin tänne ja aika vaa rullaa 200km/h eteenpäin. Päivät menee nopeesti, samoin viikot. Ja sitte huomaakin, että on jo seuraava kuukausi, hullua :D! Kohta on jouluki,, tai no ei nyt ihan vielä, mutta sekin tulee nopeesti, jos tätä tahtii mennää. Kun kaikki on niin aikataulutettua ja lomatkin menee kaikkee mukavaa ja siistii tehdessä, niin mikäs tässä :) Tykkään olla tuolla armeijan vihreis edelleenkin ja lomilla (kyllä vähän enemmänki ;) ) mutta kaikillahan se menee niin, luulisin. On se kyl mukava mennä back to business taas! Pääsee väijyilemään pitkästä aikaa ja sitten on viikonloppu ja leiri ens viikolla jo. Pääsee kuuleen jätkien hyvää (välil myös aika karskii läppää ;D) ja hihitteleen ja mielenkiintoseen koulutukseen tottakai :)

Niin, mun piti kertoo siitä mun edellisestä leiristä. Homma menikin ihan pipariks sitte! En lähteny sinne leirille koska en ollu ihan kunnolla vielä terve ja rupes tuntuu taas siltä että se tauti olis tullu uudestaan. Lepäilin sitte ke-pe ja menin viikonlopuks väijymään ja siellä olinkin sitte lähes terve. Olin että apua, en haluu sairastella enään, haluun tehä muutaki ku maata vaan punkas, yskiä ja käydä koomassa syömässä parin kolmen tunnin välein. Thank god se on ohi nyt<3 Kaks viikkoo sitten maanantaina oli ensimmäinen päivä kun mulla ei ollu mitään vapautuksia ja olin terve. Nokka nyt vähän vuosi sillon tällön, mutta syksyllä kaikilla vuotaa aina nenä :D Päivä lähti väijylevolla liikenteeseen ja sitte piti olla ihan kunnon koulutusta iltapäivä mutta meillä olikin nyrkkeilyä!!! Olin ihan että, jesjesjes! Vähän oli kyllä varautunu olo, koska rupesin miettiin, että millon viimeks mä oon ees hengästyny tai ylipäänsä tehny jotain urheilusuoritusta.... en ees muistanu. Kamalaa! Tiesin kyl että kunto ei oo missää hyvässä jamassa tollasen sairastelun jälkeen, mutta pikku hiljaa kun lähtee taas kuormittaa itteensä, nii hitaasti mutta varmasti hyvä tulee :) Oon ite hakkaillu säkkiä meidä autotallis nii oli ihan kiva päästä taas pitkästä aikaa hakkailee säkkii ... ja kyl me haikkailtii kyl toisiammeki. Huihai :D Jotkut jätkät veti ihan täysillä, mut onneks päätettiin mun parin kans, et keskitytään oikeeseen tekniikkaan ja ei yritetä tyrmätä toista, se oli hyvä taktiikka! Sain yhen ihan mukavan isku päähän, mutta se oli just hauskaa! En kyl tota rupeis harrastaan, mutta sillon tällön toi on ihan siistii. Ja omaa säkkiä mä hakkaan iha mielelläni ku tulee sellane fiilis. Sitte lähin viel illalla lenkille, en kyllä viittiny juosta koska nyrkkeilys tehtiin tosi paljon lihaskuntoo ja siinä hengästy ihan kirjaimellisesti PALJON! Niin kävelin reippaasti sellasen n. 8km ja tuli tosi hyvä olo. I'm alive again! Aurinko laski ja juttelin mummin kans melkein koko matkan, ehkä yks ihanimmista intti-illoista piiiitkään aikaan 8) Tiistaina meil olikin ihan kunnon koulutusta kokopäivän. Harjoteltiin monia pieniä juttuja, vähän sellasta toimintaleffa matskua. Tai sellaselta hommalta se ainaki näytti :D Tosi hyvä harjotus oli kyllä, ja sitä tehtiin niin monta kertaa että kaikki varmasti ymmärsi ja sisäisti mitä me tehtiin.

Sitten tää ehkä yks huikeimmista inttikokemuksista tähä mennes: JÄIN PANSSARIVAUNUN ALLE!!! :D Ei vitsit että oli siistii!! Mentiin tonne Parolan Panssiprikaatiin ja meil oli kokopäivä siellä ohjelmaa. Käytiin mm. panssarimuseos, päästiin kattelee erilaisii panssarivaunuja ja tutustumaa/käymää niitten sisällä ja päästiin panssarivaunun kyytiinki! Tosi kiva kyllä, että meille järkättiin tollanen mahollisuus, koska luulin etten tuu ikinä kokeen mitään tollasta kun meninkin sitte viestiin enkä Parolaan. Muistan ton päivän aina. Ja on se kyllä hyvä että me tutustutaan eri aselajeihin, ettei oo ihan kuutamolla että mitä noi heebot tuolla toisessa paikassa tekee. Vois olla ihan siistiä jos me voitas opettaa vähä spol-taktisia juttuja niille! Aattelin aluks, että mua pelottaa se panssarivaunujuttu ihan sairaasti, mutta ei pelottanu yhtään. Vähän kyl jänskätti ku sanottiin, että ryömikää kaks kertaa ton vaunun alta. Siel ei ollu juurikaan tilaa ja oli outo fiilis, kun vaunun moottori oli käynnis mut se ei liikkunu mihinkää. Me vaan ryömittiin sieltä alta... ja sen jälkeen sitä mutaa oli ihan joka paikassa. Tuli ihan tarhan kuraleikit mieleen, oi<3 Nauratti vaan koko aja, koska se oli samalla ihan uskomatonta ja huikeeta! Ei tollasta kyllä joka päivä tuu tekeen. Sitte seuraava juttu oli se, että mentiin panssarivaunun telojen väliin jonoon, ja se ajo meidän yli. Se moottorin jyrinä oli tosi vakuuttavaa. Waude-wau! Seuraavaks tuli huipennus! Mentiin siihen telan kohdalle makamaan ja vaunu lähti liikkeelle. Sitte vähän ennen mun päätä, kouluttaja napautti kepillä kypärään ja piti pyörähtää siitä alta pois. Niin mageeta!! Oli kyl ihan voittaja fiilis kun palattiin kassulle panssarivaunu tietäjinä ja monta uutta ja mahtavaa kokemusta rikkaampana. Tätä varten mä tääl oon ja nautin joka hetkestä, se oli mahtava päivä :) Oli vaan outoo koska mulla oli sielt Parolasta himaan matkaa joku 9km, nii olis voinu vaa mennä dösäpysäkille ja käydä kotona. Olis varmaa ihmiset vähä ihmetelly että mis Korkeila hihhuloi :D

Tää viikko oli kyl tosi monipuolinen taas vaihteeks, tykkäsin kovasti :) Koska meillä oli torstaina taas vähän niinkun tällanen erikoispäivä. Meillä oli sotilaskolmiottelu, mis meil oli ammuntaa, harjotus käsikranaatin heittoo ja sellane 3.8km lenkki. Ammunta meni ihan ok:sti, olis voinu mennä paremminki, mutta myös huonomminki. Olin ihan semi tyytyväinen itteeni :) Koska en ees muista millon oon viimeks ampunu,,, siitä on pitkä aika. Käsikranaatin heitto ei oo mikään mun vahvin laji :D Muistan ku eilisen päivän, ku oli meidän alokaskauden toinen leiri ja harjoteltiin sitä heittämistä. Oon iha hyvä heittäjä pesäpallos ja aattelin et täähä on iha piece of cake,, mutta ei todellakaan :D Just sain sen heitettyy tyyliin johki viiden metrin päähän... että jos olis ollu oikee kranaatti nii olis tyttö menny aika hiljaseks. No nyt paransin mun edellistä tulosta ihan roimasti heitin joku 22 metriä ja karjasin viel ku heitin. Jätkät vaan nauro, ku kukaan muu ei karjassu ku ne heitti, mut sit ku mä karjuin nii muutkin alko karjumaan :D Se oli nastaa hommaa! Sit me juostiin ja olin vähä että o-ou, en oo lenkkeilly kyllä vähään aikaan. Tottakai noil pojil oli hirveet skabaa et kuka on paras jne... mutta mä otin vaan iisisti ja juoksin just sillee et tuntu hyvältä ja nautin siitä kirpeestä pakkasilmasta ja auringosta. Hengitys kulki taas hyvin ja juokseminen ei tuntu pitkästä aikaa ees pahalta, mitä ihmettelin kovasti. Olin ihan loppupääs ku tulin maaliin, mutta olo oli ku olis voittanu timanttiliigan kisan :D Voitin itteni ja se oli paras fiilis<3 Taas innostuin illalla lähtee lenkille. Nukuin kyl ylläripylläri taas päikkärit ku palvelus oli ohi ja heräsin lenkille. Reippailin ekat 4km ja juoksin takas ne loput 4km ja sotkusta powerade ja iltapalan kautta suihkuun. Niin loistava olo, kun on taas oma sporttinenittensä, on energinen, pirtee hullu oma itteni ja jaksaa paljon paremmin kaikkia jutsui. Love this feeling!

Perjantaina rakenneltiin jotain radio/puhelin systeemejä,, yhteyksiä tai jotain. Ymmärrsin kyllä sen idean ja näin, mutta en kyllä ihan yksin osais niitä liitäntä hommia tehä. Mutta onneks tuolla on noita jätkiä jotka väntää sitte tälle blondille rautalangasta jos tarve vaatii :D Hauskaa hommaa se oli ja saatiin loppujen lopuks kaikki yhteydet pelaan. Nyt on tollasenkin jutun tehny. Viime viikolla koko kyllä niin paljon taas kaikkee uutta ja jännää,, ja vaan viikon sisällä, että mitä ihmettä! En oo ikinä tienny että viikon aika voi oppia ja kokea noin paljon kaikkea. Nyt se on todistettu sitte :) Lomille oli mukava lähtee! Saatiin laittaa viel karvalakki ja pakkastakki, koska noi palvelusvaatteet rupes tuntuu kyl vähä vilposelta. Ja vielä kun oli ollu kaks viikkoa kiinni viikonloppuväijyn takia, niin hymyilin itekseni lähes koko matkan kassulta Riksun asemalle. Hämeenlinnan asemalla porukat tuli hakeen mua, mut sitä ennen. Just ku astuin junasta ulos, niin joku pikkutyttö, noin 5w sano iskälleen: "Kato iskä, tossa menee sotilasmies!" :D Sen tytön isä sano sille tytölleen jotain, mutta en kuullu että mitä. Sain niin hyvät naurut että huhhuh. Näköjään tää intti on tehny musta sotilasmiehen, käy se näinkin<3

Niin tosiaan, tossa alussa mainitsinkin, niin oltiin Tigerissa ja törmättiin siellä erilaisiin inttipoikiin. Normaalisti puhuu ihan muista jutuista baarissa ja kamujen kanssa muutenkin, mutta siellä me vaan puhuttiin kaikesta mitä armeijassa on. Siellä minä ja mun kaveri vastailtiin niihin peruskyssäreihin: Miks sinä? Minkätakia? Mitä?? :D Naurettiin ja vastailtiin tottakai! Se on vaan jännä fiilis, sitä on vaikee selittää sellasille jotka ei oo ollu intissä, mutta ne jotka siellä on, niin niitten kaa löytää ihan erilaisen tason ku juttelee. Jollain tavallaa löytää olevansa samalla aaltopituudelta ja ymmärtää asioita ihan samallalailla kun mekin. Kauheen vaikee selittää :D Kukaan ei varmaan ymmärrä tästä höpötyksestä yhtään mitään. Mutta tollaselta se tuntuu :) Jännää!!

Puolentoistatunnin päästä lähden karvalakki päässä kohti Hämptonin asemaa ja kohti kassua. Huomenna tiedossa väijyä hyvässä seurassa ja näkee taas tuttui :) Kirjottelen sitte leirin jälkeen JONNE MÄ MUUTEN MENEN TÄLLÄ KERTAA!!!! :D Ei mitään tietoa, että mitä siellä tehdään, mutta kaikki selvii aikanaan :P Mä niin tykkään tästä hommasta<3

Palaillaan taas pian!<3
xoxo, Isbe <3 :)



 Tässä hyvää jammailumusaa teille ja myös mulle, hehh ;)

Viikon diagnoosi: keuhkokuume. BANG! :D Tuli kyllä niin puskista toi tauti, ettei mitään rajaa. Luulin että toi oli ihan jotain normaalia syyskuumeilua, mutta se olikin vähän pahempaa. Viikolla nukuin lähes koko aja, join monta monta litraa vettä ja nukuin taas vähän lisää. On nyt sitte tällanenkin viikko koettu kasarmilla :P

Joo-o, oli kyllä niin hirvee olo kun porukat heitti mut sunnuntaina Riksuun. Tiesin jo lauantaina, että on pakko mennä lääkäriin tuol, ei tästä muuten tuu mitään. Mittari puski sellasta melkein 39 astetta ... olin että terve! Sain varuskuntasairaalasta lääkkeitä ja palveluksesta vapautusta, se tuntu taivaalliselta! Ensimmäistä kertaa koko palvelusaikana, niin mua ärsytti niin lähtee takasin. Aikasemmin ku on ollu kipeenä, niin oon voinu vaa ilmottaa koululle, että oon kipee ja tuun sitte ku oon parantunut. Tuolla on erilainen systeemi ja tällaset jutu hoidetaan tietyllä tavalla aina. Mutta tuolla pidetään hyvää huolta ja jos oot oikeesti kipee niin kyllä sä saat sitä hoitoo. Kaikki tsemppas, että parane pian ja voimia sekä myös autto mua pikku jutuissa. Olisin kyllä niin mielelläni makanu omas sängys himassa ja köhiny siellä keuhkot pihalle :D Onneks olo oli sen verran parempi, ettei tarttenu mennä osastolle tai mitään, vaan pysty tulla kotiin lepäileen. Sitä mä oon todellakin tehny! Sohvan nurkka on ollu tän viikonlopun ehdoton mesta ja elokuvia ja musakanavia on tullu kateltua ihan kiitettävä määrä :) Olo tuntuu nyt lähes terveeltä, mutta jos käyn vaik yläkerras kaks kertaa peräkkäin ja vähän hengästyn niin tulee niin voimaton olo, että oivoi. Tän asian kans ei oo kyllä yhtään leikkimistä. Jos on kipee niin pitää levätä kunnolla ja olla ihan iisisti. Harmittaa kyllä se, että jäi mun futisjoukkueen päättärin väliin ja kamuja en oo nähny nyt pitkään aikaa, mutta kiitos facebook<3 oon pystyny oleen yhteyksissä lähes kaikkiin :) On musta nyt vähän tullu sellanen inttidatis tuol, ku on sairastanu ja kun ei oo väsyttäny niin sitte ensimmäisenä: KONEELLE! :D No, kahen viikon päästä pääsen taas viikonlopun viettoon ja sillon oon varmasti ihan terässä ja valmis vaikka millasii juttuihin! Päivä kerrallaa eteenpäin ja kun nyt lepää kunnolla, niin ei tuu mitään jälkitauteja, eikä tarvi katua myöhemmin, että miksen mä levänny sillon kun mun olis pitäny. Pumpun pitää pelaa, sitte vasta pääsen bardeihin! ;)

Jouduin itse asiassa käymään lääkärissä keskiviikkona uudestaa, kun rupes tuleen oudompi olo taas, sitte sainki antibiootit ja rupes tapahtuun pientä paranemista. Näytin kyllä ihan aaveelta ja puolikuolleelta :D Yhet tyypit sanokin veksissä (varuskuntasairaalassa) että toi taistelija on ihan kuollu, päästäkää se ensin! Mä vaan hajoilin niille, koska tiesin varsin hyvin itekki, että näytin elottomalta. Jos olisin ollu ihan terve ja laittautunu ja joku sano et näyttäsin kuolleelta, niin sitten olisin kilahtanu ja pahasti ;D Samat tyypit sano aina ton saman jutun ku näin ne kasarmilla ja sitte ne kysy yhtenä päivänä, että ootko enää niin kuollu. Olin että en oo :) Hassuja poikia! Meinas kyllä repeillä ton viikon aikana niin pahasti, mutta ei oikeesti pystyny nauraan kun heti rupes yskittään ihan kamalasti ja se nauraminen olis muuttunu tukehtumiseks... että siihen se hauskuus olis sitte loppunu :D Ainoo millon ei alkanu yskittää oli sillon kun itkin. Soitin äitille kai maanantaina tai jtn ja itketti ihan sikana.. Oli NIIIN koti-ikävä, että huhhuh! Kaipasin niin paljon kotiin ja läheisten luo. Pienenä oli niin turvallinen ja ihana olo kun jos oli kipee niin äiti/iskä oli kotona ja sai herkkuja. Aina kuume lähti Tutti Frutti -karkeilla ja jaffalla. Se toimii aina ;) Sillon mulle olis käyny toi tilanne erittäin paljon. Mut mun tupalaiset piti mulle seuraa kun ne pysty ja ruokalassa näki ihmisiä. Neljän päivän vuodelepo autto kyllä hirveen paljon ja onneks sain nukuttua. Voiton puolella jo, here I come, can't wait 8) !

Perjantaina osallistuinkin sitte palvelukseen, mutta rauhallisemmin. Oli kyllä mukava päästä koulutkseen taas mukaan piiiitkästä aikaa, mutta oli kyllä päässä niin kooma olo, että muistankohan mistään yhtään mitään. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin :) Ensin oli asekoulutusta ja koottiin konekivääreitä ja käytiin niitten toimintaa läpi. Olin kyllä niin kuutamolla ja mikä-mikä-maassa :D Yhen asiaan tajuamiseen meni aina joku 5 minuuttia ... tai ainakin tuntu siltä! Sitte ennen lomavalmisteluita käytiin ampumassa paukuilla niillä, se oli SIISTIÄ! Olin kyl tosi ylpee itestäni, koska olin ollu ihan kuutamolla koko viikon ja viikon ensimmäinen ja samalla viimenen koulutus meni hyvin :) Jäi hyvä maku viikosta ihan tollasen pikku jutun takia, mutta niinhän se on. Ihan pienetkin asiat voi tuoda iloo elämään ja niistä pitää osata nauttia. Jotkut ihan itsestäänselvät jutut tuntuu niin pöljiltä normaalisti, mutta sitten kun sattuunkin jotain poikkeuksellista, niin asiat kääntyy ihan päälaelleen. Elämä on jänskää!

Hitaasti, mutta varmasti tästä tervehdytään huippukuntoon taas :) Ensi viikolla mulla on tiedossa pitkä väijy (eli 2 vuoroo viikossa) ja leiriä pitkästä aikaa. Viikko alkaa väijyllä, sitten käydään leirillä ja tuun viikonlopuks takasin väijyyn. Tulee toisaalta rento viikko ja toisaalta rankka viikko. En vielä oikein tiedä millanen leiri on tulossa, mutta eiköhän se siellä metässä sitte viimestään selviä mulle :D Keskiikkoon-torstaihin mennessä olo on varmasti paaljon parempi ja melkein terve. Tää tauti on kyllä sellanen että vaikka tuntuiski ihan terveeltä, niin oikeesti on ihan kunnolla terve suunnilleen viikon päästä. Ootan niin että tää voimattomuus muuttuu voimaks ja väysmys muuttuu pirteydeks :) Kertoilen sitte noin viikon päästä, että missä kondiksessa tää taistelija täällä on, miten väijy meni ja millanen leiri oli tiedossa tällä kertaa :P Pääsee taas kunnolla hommiin, jes-jes :-)

Palaillaan piakkoin,
xoxo, Isbe <3 :)

Livin' it up guys! <3 Nautitaan elämän pikkujutuista:

Varotan jo nyt tän kirjotuksen alussa, että saattaa löytyy normaalia enemmän kirjotusvirheitä, sillä hillun tääl yli 38 asteen kuumeessa, että tuosta :D! Pää ja koko kroppa tuntuu siltä, että se painais tonnin. Ihan perus syys-kipeilyä. Pitäkää mulle peukkui et tervehdyn pian :) Meinaa 2 viikkoo ja sit olis tiedossa taas yks leiri.

Viime viikko oli ohjelmaltaan mun mielestä sopivan monipuolinen, oli sopivasti kaikkee. Maanantaina meillä oli aamusta ohjelmassa kuntopiiriä ja olin iha fiiliksissä (koska olihan kyse liikunnasta<3). Edellinen kuntopiiri meil tais olla e-kauden iha alussa ja se oli sellanen iha mukava sykkeen kohottaja -piiri. Lihakset sai vähä hommia ja pieni hiki päälle. No tää kuntopiiri oli jotain aivan muuta! HUH :D Mun lihakset oli vielä toissapäivänä ihan mukavan hapoilla. Se kesti jtn tunnin ja tehtiin oikeesti joku noin 1000 lihaskuntoliikettä. Tossa oli sitä menoo ja meininkiä! Treenaan kyl itekki aika kovaa ja lähen salilta aina paikat hellinä, koska jos ei tuntuis missää, nii eihä siinä olis mitään järkee. Noh, me alotettiin tekemäl ojentajapunnerruksia, mitkä on tosi raskaita punnerruksia. Näyttää aika easyltä, mutta kun niitä on hetken tehny, nii ei enää paljoo naurata. Jos naistenpunnerrukset tuottaa jo vaikeuksia, niin tota ei jaksa kauaa. Aluks olin sillee, okei, oon treenannu normipunnerruksia että eiköhän tää mee. Jaksoin tehä varmaan joku 4-5 sarjaa niitä ( ja sarjoja oli yhteensä...niin paljon että menin laskuissa sekasin) sit koko kroppa rupes täriseen ja oli niin hapoilla, että naistenpunnerruksetkin tuntu ihan hirveeltä. Minä ja jätkät puhistaan ja ähistään ja liikutaan ku viimestä päivää. Lisäks siinä oli juoksua, hindukyykkyjä (jotka on tosi hyviä, kannattaa testaa joskus), vinoja ja normivatsoja, ylä-ja alaselkiä, kylkiä, kyykkyjä ja yhdistelmä liikkeitä näistä edellisistä. Raskaampaa teki viel se, että aina kun suoritettiin joku sarja, niin piti pysyy hyppelemällä kokoaja liikkeessä, olin et apua!!! Mut nyt jälkeenpäi ku mietin, niin jos olisin pysähtyny liikkeitten välissä, nii eihä koko hommasta olis tullu yhtään mitään :D En oo ikinä vetäny noin paljon liikkeitä ja noin hapottavaa treeniä tunnin sisään. Ja sitä hien määrää ... mm-m... kun pääsi suihkuun, niin tuntu et oli taivaassa. Siinä ku oltiin suorittamas vikoi liikkeitä ja olin iha litimärkä tukkaa myöten nii jätkät oli vaan sillee :" Miten voi hikoilla noin paljon?" Vastasin vaan, et voi kuule hei, h e l p o s t i ! Normaalisti vetää kuntopiiriä topissa ja shortseis, niin sama verkkarit päällä ... niin lopputulos on aika kosteahko. Mutta ton jälkeen oli tosi loistava fiilis vaikka olikin ihan kuollu; jaksoin tehä kaikki liikkeet, vaikken ollu aina hirveen nopee ja pysyin jätkien perässä ja selvisin. Siihen nähden pysyny iha hyvässä tikissä, vaikka perus treeniohjelma on iha sirpaleina intin takia ja futistreeneissäkää ei oo pystyny käymää. Mutta kannellaan ja nostellan hirveesti juttuja taistelukamat päällä (ja välillä juostaankin) niin kyllä siinä pysyy lihakset hereillä. Sitten kun kotiudun niin alkaa kyllä sellanen reeni ettei mitään rajaa! Can't wait 8)

Loppu ma-päivä ja tiistai kerrattii vanhoja juttuja mitä oltiin opittu edellisviikolla. Kertaushan on opintonjen äiti, vai miten se vanha kulahtanu sanonta meni. Ja huomas, että muisti juttuja paremmin ku ne teki moneen kertaan ja kun oli sellasia jotka ei ollu syystä tai toisesta mukana aikasemmissa koulutuksissa, niin niitä sai neuvoo ja opettaa vähäse. Sitten oltiinki jo viikon puoles välis ja oli ampumista. Mun mielestä ne meni ihan ok:sti. Oon aina pelänny, että mulla tulee häiriö aseseen, ja oon sitten ihan paniikissa. On meille se häiriönpoisto opetettu, mut en uskonu et joudun sitä ikinä ite käyttämään. Yhtäkkii rynkky meni jumiin ja olin et great. No, tein sen häiriönpoiston ja kouluttaja oli siin vieressä, jäiks. Sain sen onneks taas pelittämään ja sain jatkettua. Vähän pelästyin kyllä, että what's happening?! Tää kun oli ohi niin mulla alkokin taas väijy, joka oli ke-pe, eli lyhyt väijy. Olihan se kiva, et kun väijy loppu pe, niin päästiin melkein heti lomille (vaikka sato vettä kun ... kaatamalla :P)

Väijyssä olo oli tosi jees ja aika menee siel nopeesti. Ja meillä on hyvä porukka siellä ja kaikki tulee toimeen kaikkien kaa, nii no probelm! + meidän esimiehet siel on mukavia ja niiltä voi aina kysyä jos tulee joko jtn pientä tai isompaa probleemia. Ilma ei kyl suosinu, perus syksy että sataa vaan koko aja ja kaikki vaatteet on märkänä ja kengistä tulee vesi läpi :D Vaikka kuinka lankkaisin mun maihareita, niin kyllä se vesi jossain vaiheessa löytää tiensä sinne mun kuiviin sukkiin. Onneks on kuivauskaapit ja patterit <3. Tuntu kyllä tosi oudolta olla vaan 2 ja puol päivää tuolla, kun viime kerralla oli sen 10 päivää ja tuntu et seki meni sillon suht nopeesti. Tossa 10 päivässä sai kyl niin paljon harjoteltua noita juttuja, että nyt oli ihan vanha tekijä-olo. Mutta ei se todellakaan mee niin, vasta sitten voin sanoo että oon vanha tekijä, kun on viimeset väijy-vuorot edessä :).

Niin tosiaan on nyt kipee. Mulla oli to-iltana vähä outo tunne kurkussa ja rupesin pikku hiljaa yskiin ja aattelin et ei täs mitään. No, pe kun tulin kotiin niin aattelin lähtee salille, mutta meinasin yskii keuhkot pihalle niin äiti sano ettet kyl lähe ja iteki olin sillee että juu ei, nyt jää kuntoilut väliin. Lauantaina oli sitte taas vähän kipeempi olo ja sit se kuume nousiki. Mutta en oikeesti kässää, siivilissä saatan olla flunssas/nuhassa ehkä sen kerran vuodessa jos sitäkään. Nykyään kuumettakaa ei oo niin usein ku pienempänä, viimeks joku 2 vuotta sitten,,, muistaakseni. Nyt tuntuu, että oon joka kuukausi köhiny tuolla ja kurkku ollu kipee. Jos nään että joku yskii ja ei laita kättä suun eteen, niin tuun varmaan siitä jo kipeeks :D Siltä tää rupee ainaki tuntuun! Mulla on normaalisti hyvä vastustuskyky, mutta tuolla kun on tiettyä pientä jännitystä ja stressiä, niin tottakai kroppaan iskee paljon helpommin kaikki virukset ja pöpöt. BLÄÄH! sanon minä. Kun oli koulus niin pysty vaan jäämää himaan sairastaan ku oli ilmottanu koululle, mutta tuolla on vähän erilaiset säännöt. Huomenna mun on kyllä mentävä lääkäriin, koska tää olo ei lähe muuten millään pois ja haluisin sinne leirille päästä kuitenki, ku viimekski oli tosi tosi kiva leiri! =) Hope for the best!

Oli kyllä niin uskomatonta nähä kun vanhat spollet kotiutu viime to. Mitä ihmettä, TJ 0, oikeesti, ette oo tosissanne?! :D Ne oli ihan fiiliksissä ja hehkutti vaan ja näytti kaikille, että on enää vaan näin vähän jälellä. Itelle ei tullu mitään nyyh-oloo, et mäki haluun. Rupes vaa tos viikol miettii, et jokaselle saapumiserälle koittaa se viimenen aamu, tavaroiden palautus ja portista ulos käveleminen. Samanlainen fiilis oli sillo, ku vuotta vanhemmilla oli yo-juhla, ja olin ihan että wow, mä, minä! oon ens vuonna tuolla. Sitte koitti se hetki, kun saatiin ne todistukset ryhmänohjaajilta ja painettii lakki päähän niin se tuntu uskomattomalta. Siinä sitä oli, onnellisena ja sairaan ylpeenä. Ylioppilas, yeah!!! Fiilikset heitteli onnellisesta haikeeseen. Voin vaa kuvitella mikä se fiilis on sillon ens vuoden maaliskuussa. Aina on ne jotka siellä joutuu kattoo ku muut kotiutuu ja aina on ne jotka lähtee himaan hehkuttaen. Kyllä voin jo nyt sanoo, että sillon NIIIIN juhlitaan ja otetaan ilo irti. Sellanen kokemus on ollu jo tähän asti että oksat pois! :)

Palaillaan taas intin ihmeelliseen maailmaan,
xoxo, Isbe<3 :)

Sopiva fiilistelybiisi tähän pimeeseen ja kylmään syksyyn: (pst... Calvin Harris vaa tekee hittii hitin perää<3)

!!! 3 viikkoa !!! Menny niin nopeesti, että just ja just oon pysyny ite mukana, huh :D Katoin tossa just, et edellinen kirjotus on 12.9. ja nyt on 30. päivä ... ja huomenna vaihtuu jo lokakuuks. Mitä ihmettä?! :D Mulla on ollu ikävä tätä blogin kirjottamista. Oon kirjottanu aina säännöllisesti, niin nyt olin jo tuol kasarmilla, että äää, haluun jo kirjottelee mun blogia! Nyt pääsen sitte :) Nää edelliset 3 viikkoo on ollu tosi vaihtelevaa, siistiä, toimintaa, väijyä ja vaikka mitä muuta mahtavaa! Mm. muutettiin tuolla varuskunnan sisällä yhteen toiseen rakennukseen viikoks, olin väijyssä 10 päivää, suoritettiin sotilaspoliisin käytönnön- ja teoriakokeet ja käytiin tytsyjen kans vähä lenkkeilemässä :>

Mennään ajassa 2 viikkoa taaksepäin. Meillä oli ihan normaali koulutusviikko ja meitä perehdytettiin vartiotehtäviin ja harjoteltiin ahkerasti niitä kokeita varten. Mua jännitti ne kokeet sekä noi vartiotehtävät, että mitenköhän ne menee. Kun piti suorittaa joku osio, niin tuntu siltä että vatsassa kuplii ja siellä on perhosia ja vaikka mitä muuta :D Sitte vaan rauhottelin itteeni, et kyl se tästä. Menin jo alusta lähtien sillä asenteella, että mähän meen tonne ja näytän mitä mä osaan. Mä tein rastit niin hyvin ku osasin ja sain hyvää palautettakin. Ton päivän aikana mulle tuli sellanen, ei vitsit tää on kivaa-tunne, koska e-kaudella (erikoistumis kausi) oppi niin paljon kaikkee uutta ja ihmeellistä. Noita asioita en tuu oppiin missään muualla koskaan. Tuli mieleen se aika, kun olin kutsunnoissa ja sanoin että haluun sotilaspoliisiks enkä mikskää muuks. Ja nyt, kun on just siinä asemassa, niin ei tässä voi muuta ku hymyillä ja olla onnellinen :) Mä hoidin hommat huolella ja hyvin ja here I am! Jos vertaan tätä edelliseen opiskeluun, lukioon, niin okei, olihan se iha kivaa, mutta oli NIIIN paljon sellasia aineita jotka ei henk.koht kiinnostanu y h t ä ä n, niin tällanen opiskelu on tosi mielekästä mikä kiinnostaa oikeesti eikä tartte esittää siel luokan takapenkil kauheen kiinnostunutta :D Ei tartte tehdä sitä ilmettä, koska mua kiinnostaa ihan oikeesti nää jutut. Kun nää käytönnön puolen jutut oli saatu hoidettua, niin meillä oli teoriakokeet. Olin lueskellu sitä meidän vihkoo aika hyvin itse asias. Siihen oltiin kirjotettu oppitunneilla tärkeitä juttuja, jotka piti osata ulkoo. Luin kyllä niitä sivuja sen verran paljon, että ne on tuolla syvällä takaraivossa. Mutta tuolla tarkotushan on se, että osaa asiat niin hyvin, että jos tulee joku odottamaton tilanne, niin siihen reagoi heti ja vaara on ohi. Kun saatiin ne paperit eteen niin olin sillee, JÄIKS! Edellisen kerran oon tehny kokeen ... hmmm ... yo-kokeen! Jännitti ihan yhtä paljon, voin kertoo :D Mut kysymys kerrallaa osasin vastata kaikkiin (tila kyl meinas loppu aina välillä, ku oon niin kova kertoileen kaikkee: ja lisäksi tiedän seuraavaa, ja hei sitten on vielä tätä ja tätä, voi mua!) ja tuli fiilis, et mähän osaan nää jutut. Kaikkii kohtiin vastasin ja paperi näytti hyvältä. Onneks huomasin ennen ku just palautin paperin, että yks välikysymys oli jäädä tekemättä. Sinkosin niin äkkiä takasin mun paikalle ja yritin työntää jonneki tyhjään paperin kulmaan mun vastausta. Voin ihan ite sanoo, että se mun vastauspaperi näytti aika hirveeltä sanasokkelolta ,,, mutta kaikki asiat siitä mun mielestä löyty. Molempien kokeiden jälkeen oli helpottunu olo, koska niitä varten oltiin treenattu paljon kasarmilla ja leirillä kans. Sitten saapukin perjantai ja kaikkii jännitti ihan sairaasti, että ketkä jää viikonlopuks kiinni väijyyn (eli siis vartioon kasarmille). Kaikki me istutaan luokassa ja ootetaan että se väijy-lista heijastetaan seinälle ........... Olin varautunu että jään kiinni, koska jos en olis varautunu, niin sit olis harmittanu. Mutta nyt kun olin varautunu ja en jäänykää kiinni, niin oli niin happy-fiilis lähtee viikonloppulomille. Kävi kyl hyvä säkä, koska mulla oli sinä viikonloppuna aivan mahtavat tuparit; oli niin hyvä porukka ja hauskaa, et tollasii iltoja tarvitaan nopeesti lisää ;) Kiitos viel I & E <3 :)

En ees konetta ehtiny kaivaa esille tona viikonloppuna, ihme juttu! Nukuin ja juhlin :D Siinä pähkinänkuoressa mun viikonlopun hurjat saavutukset. Tollon tiesin jo, että tuun oleen seuraavat 2 viikkoa kiinni, niin annoin vaan palaa, koska kyllä mä ehdin sitä nukkumistaki harrastaa ... jossain välissä sitte, ehkäpä. Kieltämättä oli "vähän" väsyny ku maantaiaamuna tuli aamuherätys. Tiedossa oli sillon oli viikon väijy, koska loppuporukka suoritti jotain ajolupa kurssia ja itellä ei oo ajokorttia niin menin sitten väijyyn. Vähän jänskätti kyllä taas, että wow, nyt me aletaan tehdä tätä ihan oikeesti. Oltiin me nähty ku vanhat spollit kierteli ympäri kasarmia ja oli portilla jne. Mutta että me mennään nyt niitten paikalle, hui ja hai! Meidän erikseen-käsketty ryhmä oli ihan jees ja mulla oli mukava partiokaveri siinä niin aika meni tosi nopeesti ja asiat rupes oleen jo rutiinin tapasta. Se oli oikeesti tosi kivaa, paitsi että yhteys muuhun maailmaan oli tosi heikkoa. Kyllä me saatiin käyttää puhelinta, mutta vaan levossa ja ei siinä aina jaksanu ottaa yhteyttää himaan taikka kavereihin. Siinä kooma-tilassa sänky huusi niin kovasti, että heti ku pää osu tyynyyn, niin meitsi oli jo jossain kaukana uni-maassa. Nukuin siel kyl niin sikeesti noi levot, että kun tultiin herättää niin en aina tienny että onko ilta ja klo 19 vai aamu klo 07. Pesin hampaitaki ihan miten sattuu kun en muistanu millon olin viimeks pessy ne ja mikä maa ja ja mikä planeetta. Kiitos mun kellon, olin ees vähän kärryillä että missä ajassa ja missä päivässä me ollaan.  Kun ei saanu yhtäjaksosta unta, niin rupes tuleen sellanen vähä höpöhassu-olo. Sellanen olo, että olis valvonu joku pari vrk putkeen. Rupee kuuleen ja näkeen asioita mitä ei oikeesti oo. Ite onneks niin oon yö-ihminen, niin toi vuorokausirytmin muutos ei vaikuttanu hirveesti. Oli just siistiä olla myöhään illalla ja yöllä hereillä. On ihanan pimeetä, maagista ja rauhallista ... ei siitä voi ku tykätä :) Aika meniki niin nopeesti että sitte oliki jo perjantai ja osa porukkaa vaihtu. Itellä ja omalla 3.ryhmällä (ps. paras ryhmä siis) oli ensimmäinen viikonloppu väijy tiedossa. Ei tullu mitään ärsytystä, että nyyh, nyt joudun jäämään tänne. Tottakai sitä olis voinu lähtee kotiin ja nähä kavereita tai lähtee vaikka Barbadokselle, mutta mä olen nyt täällä, ja jokanen ryhmä joutuu aina välillä oleen kiinni tasapuolisesti, niin no problem. Vaikka tosta väijyssä olemisesta tykkäänki, niin en mä niin innokas oo, että sitä vapaaehtosesti tekisin, mutta kun on omat vuorot niin mä oon siel tosi mielelläni ja hoidan hommat hyvin ja oon särmä sotilaspoliisi ;) Ja kaikista parasta on se, että kun ollaan vartios, niin jääkaapista saa syödä mitä vaan ja kuinka paljon haluaa, IHANAA! :D Ruoka on hyvää ja jos on mahollisuus päästä jääkaapille, niin ei epäilystäkää, niin kyllä mut sieltä löytää. Heh. Sitten kävikin niin, että olin sitten vielä yhen vuoron vartiossa ja keskiviikkona se loppu ja päästiin yksikköön takasin. Oli kyllä aika huikee voittajafiilis kun tuli omaan tupaan ja heitti väijyrepun lattialle ja huudahdin sillee: " 10 päivää! Done :D" Ja tiesin, että ylihuomenna pääsee takas Hämptoniin. Wow-wow. Ja kun tulin tupaan keskiviikkona, niin mun ihana-kaunis-inttiystävättäreni neiti P. hyppäs mun kaulaan, että se kruunas koko viikon<3 :D Mul on kyl parhaat inttinaiset mun seurana :)! Ens viikol onki sitte vartioo taas, ja ootan sitä kyl jo nyt :P Nautin kyl juu tästä viikonlopusta vielä, mitä sitä on jäljellä ;) tottakai!

Ton puolentoista viikon väijyssä olemissessa, huomasin itestäni taas uusia ja jänniä piirteitä. Monet pienet asiat vaikuttaa aika isosti välillä. Mulla ei oo tullu kunnon koti-ikävää vielä, tottakai aina on sellanen pieni fiilis, et kyl mä voisin kotonaki olla, mutta viime viikolla tulikin ihan yöstä ihan sairas ikävä kotiin. Lähti ihan pikkujutusta. Mulla oli väijylepo ja avasin puhelimen ja äitiltä oli tullu viesti, joka meni jotenki näin: "Mulla on ihan hirvee ikävä sua :(<3 Ihan välittömästi ku olin lukenu sen, niin purskahdin itkuun. Itku ei meinannu loppua millään, menin vessaanki silleen, että ei voi olla totta. Sit ku soitin himaan, niin siinäki olin vähä itku kurkussa. Koska en ees muista millon mulla on viimeks tullu tollanen koti-ikävä. Varmaan joskus 10 vuotta sitten ku olin maalla mummolas liian kauan :D tai ainaki se tuntu siltä. Se fiilis, ku rutistin äitii koton, niin tuntu niin hyvältä, mä olin kotona. Tuli ihan Iisa 5v. fiilis :"Ähää, Äitiiiii." En oo mikään kauheen herkkis ihminen, mut nyt inttissä on muutaman kerran tullu sellasia ikävä-kohtauksia, yleensä iltasin. Ehkä musta on tulossa itkupilli tai jtn, jos tää vaan pahenee, niin en kestä jos itken koko ajan :D Mun mummi (pus pus<3 ja tää on kaikella rakkaudella) on sellanen että jos telkkarissa on joku surullisennäkönen tyyppi niin mummi itkee. Kohta me itketään yhessä joku viikonloppu :P Kyllä tota kotia on alkanu arvostaa enemmän taas. Koska pitkään oli sellanen, mä haluun muuttaa jo omaan kotiin ja Hämpton on niin nähty mesta jne. Mut nyt tulee tosi mielellään himaan ja pyörii samoil kulmilla missä on pyöriny koko ikänsä. Se, että musta on tullu herkempi täällä on samalla tehny musta kovemman. En oo aluks huomannu sitä, mutta pikkuhiljaa alkaa tulla jänniä juttuja itestään esiin. Kasvattava kokemus on ollu tähän asti ja varmasti kasvattaa lisää, for sure.

Ihan btw, kun on niin herkkiä juttuja tässä, niin pitää mainita, että tuolla taivaalla loistaa ihan sairaan kaunis kuu. Olin ihan pakahtua, kun huomasin sen tuolla, wow :) Nauttikaa ihanasta, raikkaasta syysilmasta ja palaillaan taas viikon päästä.

xoxo, Isbe <3 :)

Tää biisi sopii tähän syksyyn mun mielestä hyvin! Oon hurahtanu kaikkiin remix biiseihi, koittakaa kestää ;D ( ne on vaan jtn niin huikeita)

JES! Leiri takana ja hyvä fiilis. Vaikka siellä leirillä ei ihan koko aja ollukkaa mikää älyttömän hyvä fiilis. Ja kun jätkät heitti yömarssilla ilmoille: "Että sitä mä en ymmärrä, et miks v***ssa naiset tulee tänne?!" En vastanuu mitään, mä vaan nauroin, koska sillä hetkellä mietin ite ihan samaa :D Oltiin marssittu joku 25 kilometriä ja kello oli 03 yöllä. Kyllä se siinä hetkessä hajotti ihan mukavasti. Odotin sitä ihan mielenkiinnolla ja jänskätin et mitä tulee vastaan. Se oli jänskää, mutta myös ihan kevyen hajottavaa. Vaikka välillä tuntu ettei jaksa, niin sitä vaan puristi ittestä ne viimesetki energian rippeet ja käveli eteenpäin. Koska sitä fiilistä kun päästiin maaliin ja SAUNAAN, niin sitä ei voita mikään. Ylitin samalla itteni ja sain kokemuksen mitä en tuu enää ikinä elämän aikana kokeen :)

Elikkä siis, meillä oli leiri ti-pe viime viikolla, johon kuulu mm. toi legendaarinen ja ikumuistonen yömarssi. Muistan, kaikki oli maanantai-iltana ihan fiilareissa, koska täällä kaikki tunnetusti rakastaa leirejä (enkä sano tätä yhtään sarkastisesti ;-) ) Edelliset leirit on ollu niin erilaisia. Olin ihan yllättyny, että mä tykkäsin olla tuolla metässä ihan semi hyvin. Se kauhu olla metässä on pikkuhiljaa lähteny pois. Meillä oli vaan huikeen hauska telttaryhmä ja marssiryhmä, että naurun ja vitsien kautta me selvittii kaikista haasteista, unohtamatta lujaa tsemppiä! Meidän joukkue tääl on se paras joukkue ;)

Tiistaina päästiin jo heti toiminnan makuun! Kun oli ensin nukkunu pari tuntia matkalla, niin jakso keskittyäki johonkin. Ehkä yks elämän ketuttavimmista kokemuksista on paprikasumusessa huoneessa oleminen. Silmät vuodatti sellasta kyynelvanaa koko aja ja nenä vuotaa taukoomatta. Samalla ottaa vähän henkeen. Kun pääsin ulos raittiiseen ilmaan, niin olo helpottu heti. Jännä kokemus se oli todellakin! Ja mulla oli sillon aika kova flunssa (on edelleenkin, mutta luojan kiitos ettei oo enää niin paha) niin se teki jotenki jännäl tavalla hyvää ilmateille. Se oli jotenkin sillee tulista, että se avas ilmatiet ja pysty hengittää vähä paremmin. Koska se, että kurkku ja nokka on ihan tukossa, niin se on ärsyttävä fiilis. Plus, et voi liikkua ku alkaa ottaa sydämestä ja happi ei kulje. Onneks teltassa nukuin ihan makuupussin sisällä niin aamulla kurkussa ei tuntunu niin kauheen pahalta. Aattelin kassulla, että en nyt minkään pikku flunssas takia mee lääkäriin. Vaikka onhan se tyhmää leikkii omalla terveydellää, mitä ei sais ikinä tehä, mutta kyllä mä omat rajani tunnen. Ja kyllä mä sen tiedän, että aina on olemassa ne riskit. Jos vähänkin ottaa sydämestä kipeenä liikkuminen niin heti pitäs lopettaa ja levätä. Oon normaalisti ihan sairaan tarkka tollasissa, mutta halusin sinne leirille oikeesti, koska siellä oli tärkeitä koulutuksia ja muita jutsui. Vaikka toisaalta, osa musta olis kyllä ihan mielellään istunu sohvan nurkassa, lampaanvilla-viltti päällä, suklaalevy kädessa kynttilöiden valossa, mutta tän mielikuvan mä aion toteuttaa sit joku kaunis viikonloppu. Oon pikku hiljaa huomannu sen, että kun laittaa itellensä jotain pieniä realistisia tavotteita 'porkkanoita' niin ponnistelu ei tunnu niin ylivoimaselta ja omia resursseja pystyy hallita. Tyyliin: Jos mä vielä tän jaksan, niin sit mä saan levätä ja olla ylpee itsestäni. Just jotain tällasta :) Itteensä luottaminen on tärkeetä, täällä sen on huomannu varsinkin. Oon perusluonteeltani vahva persoona, kestän vastoinkäymisiä aika hyvin ja mulla on hyvä sietokyky asioihin, mutta täällä on tuntunu, että on kasvanu henkisesti vieläkin enemmän. Onhan tää tavallaan sellasta tietynlaista elämän koulua. En osaa selittää, mutta sellaselta se vähän tuntuu jotenki. Jännää!

Joka päivä oppii jotain uutta. Tää on paljon mielenkiintosempaa ku joku koulu. Vaikka rankempaa kylläkin, paljonkin :D Viime viikko oli leirin takia sekä fyysisesti että henkisesti raskas, koska kun sä tiedät että et tuu nukkuun paljoo, niin aivot on jo sellasessa oletusotoiminnossa ettei se jaksa pyörittää Iisaa koko ajan täydellä teholla. Mutta mä ja väsymys ollaan ihan sujut nykyään. Kyl se välillä yrittää mulle näyttää, mutta mä näytän takasin, että hei, mä jaksan jaksan! En luovuta helpolla, en todellakaan. Mennään sitte vaikka verenmaku suussa, mutta loppuun asti mennään. Asenteella!! Vaikka, kun me tultiin viime pe-iltapäivällä ja tiedettiin että päästiin kotiin vasta la, niin sillon se vähän otti pannuun. Mutta syyt on ihan ymmärrettävät, olis se ollu tosi karua jos joku olis nukahtanu ratissa tai hoiperrellu puoliunessa auton alle. Kyllä se lepo on tärkeetä, varsinkin meille sotilaille täällä, mutta ihan kaikille muillekin :) Muistakaa, uni ja lepo <33!

Lähin viime viikkoon tosi hurjalla tsempillä. Kipeenä ja mikään ei kiinnostanu juurikaan, mutta tein kaiken niin hyvin ja sain tunnustustakin, mikä lämmitti mieltä tosi paljon ja sai mut hymyileen melkosen makeesti :> hihiii! Kun meiltä lähti aukkiin lähtijät jo to, niin mut käskettii teltan vanhimmaks, eli johdin ja katoin että hommat pelittää ja että käskyt menee jokaselle perille. Se oli siistii olla tavallan johtaja noin yhen päivän. Meillä oli niin helmi porukka siel ja kukaan ei kiukutellu. Kun sanoin asiallisesti että mitä tehään ja tehtiin kaikki hommat alusta loppuun huolella, niin päästiinki jo aikasemmin nukkumaan mitä yleensä ollaan leireillä päästy, se oli erittäin jees! Homma tuntu menevän hyvin, ainaki omasta mielestä :) Sitten kun tultiin tänne takasin niin saatiin meidän tunnistelevyt (vai mitä ne on, ne levyt kuitenkin mitkä roikkuu kaulassa, u know :D) niin sain kaksi sotkun munkki+kahvi lippua koska olin toiminu kuulemma tosi hyvin teltan vanhimpana. Olin ihan että mitä, ei oo totta :D Ihania tollaset pienet jutut, tuo hyvän mielen :) Meidän telttaryhmä oli muutenkin ihan rautaa, koska muutama muukin sai siitä porukasta sotku-lipukkeita, hyvä Korkeilan tiimi ;)

Nyt painun tästä unille, kun yöllä tiedossa vähän päivystystä :)
Mutta, ennen sitä, parhaan ystäväni neiti V:n linkittämä biisi on niin hyvä, ja joka me kuultiin David Guettan keikalla, tää on niin maaginen ja taidokas biisi. Kuunnelkaa sanoja!!! Oikeesti! En oo siis mitenkää masentunu vaik täs on tällane sävy täs biisissä, mutta nyt ku on syksy nii saa vähä haikeilla asioita, eiks nii ;> Paljon rakkautta sinne kaikille ja jaksakaa tän syksyn pimeydestä huolimatta :) Tsemppiä, tsemppiä ja vielä kerran tsemppiä :) Love you guys! <3 ... ja ainii PS. pitäkää mulle kovasti peukkuja vknlppua varten!!!! ;)

Palaillaan, xoxo Isbe <3

Eilen oli tj 200 ja tänään tj 199. Aika menee ihan sairaan nopeesti. Kaks kuukautta pulkassa, jännää. Tuntuu, että tuolla olis ollu paljon kauemmin. Se on vaan outoo, että ite oon vaan tuol intis ja kamut lähtee opiskeleen muille paikkakunnille. Kyllä koen, että tuolla olo on sekin opiskelua, tavallaan, me ei vaan päntätä kirjoja vaan tehään fyysisesti juttuja. Enään ei tuu sellasia pysähdyksiä, että alan miettiä: "What, mä oon hei oikeesti armeijassa?!" Se on jo niin iso osa mun elämää täl hetkel, että ei sitä enää mieti kauheesti. Frendit, sukulaiset ja tutut jne kyselee nykyään vaan et millane viikko oli, eikä enään että mitä mä siellä teen ja miltä musta tuntuu kun oon siellä. Siellä mä oon sodassa :D (niinku mun kaverit sanoo) Vieläkään ei oo tullu sellasta oloa, että haluun lähtee himaan tai tää ei oo mun juttu. Ainoo mitä haluun tehä aika paljon on mennä nukkumaan :D Mä ja mun tupakaveri oltas sitä mieltä että päiväohjelmaan voitas lisätä sellaset ainaki vähintään yhden tunnin päikkärit, se olis erittäin jees ;)

Kulunut viikko ei ollu erityisen raskas fyysisesti, mutta melko monipuolista. Suoritettiin alkuviikosta ensiapukurssi, mikä oli tosi jees. Muistan, että joku noin kolme vuotta sitten alotin ensiapukurssin, mutta se vähän jäi. Mutta mun mielestä on hyvä, että se kuuluu tohon meidän koulutkseen, sillä noita taitoja on tärkeetä osata tulevaisuudessa ja niitä ei voi koskaan harjotella liikaa. Nyt lompakossa onkin sitte ensiapukortti, jes :)! Sitten me kertailtiin vanhoja opittuja juttuja, mm. maahanvientejä, kuljetusotteita ja eri aseiden käsittelyä. Ihanaa, että nyt on aikaa kertailla hyvin, koska musta ainakin tuntu että peruskoulutuskaudella meillä oli ihan jäätävä kiire joka paikkaan ja aikaa oli tosi rajotetusti. Nyt opetellaan asiat oikeesti tosi huolella ja niitä hiotaan ja hiotaan. Ite oon sellanen oppija, että opin kertauksen kautta. Jos teen jonkun haastavan asian vaan kerran, niin oon ihan kuutamolla ja haavi auki. Tulee varmempi olo ja tuntuu että kehityn noissa jutuissa mitä tehään. Se tuntuu hyvältä. Vaikka tossa perjantaina me käsiteltiin kahta uutta asetta; ne esiteltiin ja katottiin miten ne toimii jne. Niin kun purettiin tarkkuuskivääristä lukko, niin olin kyllä niin kujalla että huhhuh :D nauroin vaan itekseni ja olin että ei terve! Onneks tuolla noi meidän alikersantit auttaa ja niiltä pyytää apua ihan mielellään, ja ne auttaa. Tuli sellanen blondi-olo: "Siis niinku mitähä? Mä en nyt kyllä ihan tajunnu. Aah, se meneeki noin :D Okei, kiitos." Hienoja vehkeitä noi on, mutta en mä niistä loppujen lopuks kauheen paljon ymmärrä, mutta ei se mitään! :P

Täl viikolla loppu myös mun järjestyksenvalojakurssi mitä kävin tuolla palveluksen ohella aina iltasin. Rankkaa oli se, että heti kun alko iltavapaat niin piti mennä sinne kurssille. Sanotaanko näin, että uni maistu perjantai-iltana kotona TOSI MAKEELTA! Se kurssi oli mielenkiintonen ja siitä on hyötyä. Suosittelen sitä kyllä muillekin :) On mahis päästä vaikka esim. festareille töihin; kuulee samalla bändejä ja näkee ihmisiä. Tottakai, pitää siinä niiden känniääliöidenkin kanssa tulla toimeen :D Plussaa tossa kurssilla oli se, että se ohjaaja oli ihan sairaan komee! :D Harmi, että se loppu... ;) Kurssin koe oli ke-iltana ja nyt sit toivotaan et se meni läpi. Luin siihen kyllä mielestäni hyvin ja kuuntelin tunneilla, oikeesti :P On se ihan kiva, että saa täältä tollasen ammatin kun käy kurssilla. Kätevää mun mielestä. 

Mun iloks, meillä oli liikuntakoulutusta yks iltapäivä tossa. Juostiin joku sellanen 5km:n lenkki ja tehtiin lihaskuntoo joku puoli tuntia. IHANAA<3 Paitsi, että pelästyin siellä lenkillä siihen, että tuntu etten saanu henkee ja hengitys rupes vinkuun. Ihmettilin sitä ihan sairaasti ja rupes pelottaan että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Koska jos mä juoksen himassa omat lenkkikamat pääl, niin ei mulle tuu eikä oo ikinä tullu tollasii oireita, olin vaan että mikäs juttu tää nyt on! Mun kropalla on näköjään joku vihasuhde tota intin verkkapukuu vastaan. Mut okei, nyt on pakko avautua ihan kunnolla :D Se ei hengitä ei niinku yhtään, sitte vielä hattu päässä juostaan, niin ei siitä nauti kyllä yhtään. Mä oon sellanen että en hengästy hirveen nopeesti mutta mulle tulee ihan järkyttävä hiki jos hyppään tyyliin joku 5 kertaa paikallaan. Tuntuu että lihakset palaa nahan alla, se on tosi siisti tunne, mutta oon sit aina ihan ku uitettu koira :D Oon tottonu siihen, mutta hauskinta on ku porukka kattoo silleen: " HYI! Miten voit hikoilla noin paljon?" Vastaus: helposti, helposti. Kesälläkin on kokoajan soija päällä, siihen on vaan tottunu. Kun tuolla jätkät sano aamulenkillä, että eihän tossa tullu ees hiki. Niin nauroin vaan ja olin silleen että juu ei tullu (T-paita ihan märkänä). Oon kyllä päättäny että tuolla voin käydä salilla ja käyttää sortsei, mutta juokseen en lähe se puku päällä jos ei oo ihan pakko. Se fiilis ku saa juosta kotona järvilenkkii ympäri omissa fudis-sortseissa, urheilutopilla ja auringonlaskies... niin ei sitä fiilistä voita mikään 8)<3 Se verkkapuku vihaa mua tai jotain ihan varmasti, mutta mä aion kyllä näyttää sille!

Tätä viikonloppua odotin NIIN kovasti! Viime viikonloppuna oli vaan päivän loma ja huomasin, että se vaikutti vireystasoon aika huomattavasti. Kun päästiin perjantaina siinä puol 5 ja menin asemalle, niin oli hyvä fiilis vaan istuskella ja aattella, että ihanaa voin nukkua kahtena aamuna niin pitkään kun vaan nukun. Mun mieltä ei hallitse enään niin paljon ruoan ajattelu vaan nukkumisen ajattelu. No, nukkuminen onkin yks mun suurista harrastuksista<3 Gotta love! Meillä on ton yhen mun tupalaisen kans täs pieni skaba, että kumpi nukkuu viikonlopun aikana enemmän. Ite oon nukkunu nyt 23 tuntia ja ens yönä saa sitte 30h rikki ;) Yeah! Oli kun uudestaan syntyny olo ku heräsin la-aamuna kello 14 (tai kaikki sanoo että herään sillon päivällä, mutta mulle se on aamu), kunnolla levänneenä asioiden tekeminen tuntuu ihan erilaiselta. No, kunhan tässä aika menee enemmän ja meillä alkaa kasarmin vartiovuorot, niin sitten ollaan kiinni kai joka neljäs viikonloppu. Äiti sano mulle tossa eilen, että sitte intin jälkeen pidät ainakin viikon loman ja nukut ja katot telkkarii. Se osu niin asian ytimeen, ja ainakin viikon loma, ehkä jopa kakskin! 

Ensi viikoolla meillä onkin taas leiriä tiedossa. Leirit on just se oleellisin juttu tässä hommassa, mutta toi eräjormailu ei oo edelleenkää vallannu mun sydäntä. Aion vetää kyl ihan täysillä ja kunnolla, koska mitä paremmin asiat hoitaa niin sitä parempi mieli jää ja on kiva lähtee takasin kotiin sitte viikonloppuna. Ens viikko menee ihan varmasti nopeesti ja leirillä tehään taas kaikkee siistii ja jännää. Siitä ei oo epäilystäkään! 

Hirvee ikävä kaikkia kamuja jotka on jättäny Hämpton-cityn ja niitä jotka täällä vielä häärää. Oli ihana nähä taas osaa porukkaa viikonloppuna ja toivottavasti nään noita muuttolintujaki mahd. pian<3 Ja äiti tuli äskön pakkohalaamaan mua ja sano, että älä lähe. Voi noita äitejä<3 Tässä vähän herkkää musaa tähän syksyseen su-iltaan :) :

Tää video on vaan jtn niin mahtavaa! Ja Rihanna ja Drake, mikä yhdistelmä :P JA HUOM! MTV Video Music Awardsit tulee to-pe yönä, käsken äitin NIIN laittamaan sen boxille :D

Palaillaan taas muruset,

xoxo, Isbe <3 :>